Pekka Isaksson
Sienikauden käännyttyä lopuilleen huomasin arkiliikuntani vähentyneen, vaikka sää oli tänä syksynä otollinen patikoimiseen. Olen ajoittain liukunut kaltevalla pinnalla niinkin alas, että erilaisten liikuntasuositusten vähimmäistavoitteet eivät ole täyttyneet.
Puolitehoinen vitosen lenkki 2–3 kertaa viikossa ei ole liikuntasuositusten mukaan riittävä, jos todella haluaa pitää huolta kunnostaan. UKK-instituutti julkaisi viime keväänä uuden ikäihmisten liikuntapiirakan. Siinä kestävyyskuntoilun viikkosuositus yli 65-vuotiaille on 2 tuntia 30 minuutta reipasta liikunta tai 1 tuntia 15 minuuttia rasittavaa liikuntaa. Sen lisäksi tulee viikoittain harjoittaa lihasvoimaa, kestävyyttä ja / tai notkeutta lisäävää liikuntaa 2–3 kertaa viikossa.
Minulla tuokin osuus jää vajaaksi, sillä käyn vain kerran viikossa noin puolen tunnin vesijumpassa. Se kyllä on nivel- ja lihasystävällisyydestään huolimatta tai sen vuoksi ihan kelvosti myös lihasvoimaa kehittävä laji.
Ihmisen mieli, tai minun mieleni ainakin, on outo. Luulenpa liikuntani vähenemiseen vaikuttaneen senkin, että lopetin tupakoinnin elokuun alussa, kuten Eläkeläinen-lehteä lukevat ovat saattaneet huomata. Kun lopettamispäätös on pitänyt, olen levännyt tyytyväisenä laakereillani, tai näin Suomen oloissa lavitsalla. Eihän tässä niin ollut tarkoitus käydä. Vaikka tupakoinnin lopettaminen alentaa kaikenlaisia riskejä ja tuntuu toivottavasti terveydessäkin, se ei korvaa liikuntaa.
Kovin suuri, jos minkäänlainen, lohdutus ei ole se, etten ole yksin saamattomuudessani. Kaikki saatavilla oleva tutkimustieto kertoo, että kaikenikäiset suomalaiset liikkuvat liian vähän. Ikäihmiset lyövät laimin erityisesti voima- ja tasapainoharjoitukset. Vain muutama prosentti tekee niitä riittävästi. Tähän joukkoon en minäkään ole kuulunut edes niinä aikoina, kun olen huolehtinut kestävyydestä kävelemällä kunnon pässin lailla.
Valtioneuvosto antoi muutama päivä sitten ensimmäisen liikuntapoliittisen selonteon. Kävin lukaisemassa netissä sen ikäihmisiä koskevan osan. Aikomukset ovat lievästi sanottuna laimeahkot ja tulisi-tyyppisiä. Siis esimerkiksi: ”Vanhusten kotipalveluiden osalta tulisi 20 kunnassa käynnistää 2–3 vuotta kestävä kokeiluhanke, jossa kunnan palkkaama tai muu liikuntaneuvoja kiertäisi kotipalvelun piirissä olevien luona pitämässä liikuntatuokioita. Kokeiluvaiheessa valtio voisi maksaa tämän liikuntaneuvontapalvelun kokonaisuudessaan valtionavustuksina kunnille (kursivointi minun). ”
Toisessa aikomuksessa mietiskellään samaan tyyliin palvelulaitoksissa kokeiluna toteutettavaa ohjelmaa, jossa liikunta saataisiin osaksi jokaista päivää. Yhteensä ikäihmisiä koskevien hankkeiden kustannukset olisivat 2–3 miljoonaa euroa vuodessa kolmen vuoden ajan, jos ”ohjelmat ja hankkeet toteutetaan”.
Tätä ei kannata jäädä odottamaan. Parasta on itse parantaa tapansa. Kävelläänpä edelleen, hyvät ihmiset – ja tehdään myös voima- ja tasapainoliikkeitä!