Kun pöly on laskeutunut Hiekkasärkillä

Pekka Isaksson ja Jorma Pikkarainen

Pöly on laskeutunut varmasti Kalajoen Hiekkasärkillä. Niinpä voi rauhallisin mielin tehdä pienen yhteenvedon kävelypässien kokemuksista Eläkeläisten retkeilypäivillä ja matkasta sinne. Kävelypässit tekevät syksyn kuluessa tarkemman arvion koko kävelykampanjasta Helsingistä Kalajoelle, joten tässä vain muutamia hajahuomioita. .

Yhteinen arviomme on, että retkeilypäiville kannatti ehdottomasti osallistua ja osallistumme vastaaviin tapahtumiin jatkossakin. Toivomuksemme kuitenkin on, että seuraavat retkeily- tai kesäpäivät olisivat etelämpänä eivätkä ainakaan paljon pohjoisempana, jotta ei tarvitse lähteä matkaan edellisen vuoden puolella. Kun nyt on kuitenkin koronan jälkeen taas harjoiteltu pitkän matkan taivallusta, niin mikä jottei…

Vaikka jakaannuimme Kalajoella pienemmiksi työryhmiksi, emme ehtineet tutustua ja osallistua koko ohjelmaan. IKINÄ-testiryhmä Antti, Pekka H ja Risto olivat kokopäivätyöllistettyjä, kun väkeä riitti testauspisteessä jonoksi asti. Testi näytti sivusta seuraten sujuvan hyvin, vaikka testiryhmässä vallitsi hieman erilaisia mielipiteitä paikan sopivuudesta. Olosuhteet eivät olleet ihanteelliset ”laboratoriotason” testien tekemiseen, kuten Antti on palautteessaan todennut, mutta toisaalta kymmenille testatuille kyettiin tekemään kenttäolosuhteisiin nähden kelpo testit ja jakamaan tietoa testikäytännöstä. Testattujen palaute oli myönteistä. Eskon, Jorman ja Pekka I:n vetämä kevennetty vaellus onnistui odotusten mukaisesti. 

Antti teki retkeilypäivistä pistämättömän yhteenvedon, joka vastaa kaikkien kävelypässien kokemusta:

”Suuri osallistujamäärä, mukava meininki, yhteishenki. Ja erikoishyvä säkä sääolojen suhteen, kun en/emme tarvinnut sadekamppeita! Hieman nolottaa tyly 10–0-voittomme boccian ystävyysottelussa, mutta emmeköhän saa senkin ”vahingon” anteeksi rökittämiltämme.

Tärkeätä ulkoilmatapahtumissa on, ettei osallistujien aika mene jonotuksiin, enkä sellaisia ilmiöitä havainnut, joten hyvin meni. Kaikkein tärkeintä silti on, ettei osallistujien terveys uhanalaistu, enkä sellaisia vaaratilanteita kokenut. Onnittelut siis niin järjestäjille kuin kaikille osallistujillekin!”

Kesäkuun 1. päivästä lähtien kävelypässit kävelivät yhteensä 5935 tilastotaulukkoon merkittyä kilometriä. Kun sen jakaa kymmenellä aktiivipässillä, olivat kävelypässit edenneet Tampereelta pohjoiseen 22.8. mennessä 593,5 kilometriä eli yli 200 kilometriä ohi Kalajoen. Tähän voi vielä lisätä noin 230 kilometriä keväällä käveltyä kilometriä Helsingistä Tampereelle.  Siten kokonaismatkaksi tulee reilut 800 kilometriä pässiä päälle, vai pitäisikö sanoa jokaiselle pässinpäälle.

Jotta matkasta syntyy jonkinlainen kuva, niin kerrottakoon, että Helsingin Senaatintorilta Rovaniemen rautatieasemalle on 814 kilometriä nelostietä pitkin, jos loppuosuudella koukkaa Kemin ohi sisämaan kautta. Siten pässit olisivat päässeet hyvinkin napapiirille ja muutama olisi Sodankylän pohjoispuolella, jos ei olisi tullut kotiin Kalajoelta.

Kaikki pässit eivät kävelleet yhtä pitkiä matkoja. Minä esimerkiksi olisin päässyt suurin piirtein Kemin seudulle. Se onkin sopivaa, kun olen sieltä kotoisin. Mitäpä sitä kauemmaksi. Taitaa tosin olla niin, että muut eivät ymmärtäneet Kemin lumoa, vaan jatkoivat matkaa.

Kilometrit ovat tässä, joten niistä ei sen enempää, ja olihan tempauksen tunnuskin Kevein askelin kohti Kalajokea. Se ei ihan toteutunut, mitä matkan pituuteen tulee. Vaikea on kuitenkin menohaluisia toppuutella, ja kuten vanha sanonta kuuluu: ei matka tapa, vaan se vauhti. Siinä olimme maltillisia. Taukoja, tutustumisia kiinnostaviin kohteisiin ja levähdyspaikkoja oli riittävästi. Pari-kolme kovempaa päivämatkaa reitille sattui, yksi ankaran pyryn ja pari yhtä ankaran helteen vuoksi. Maantiekävely myös talvikeleillä sujuu, mutta etappien pitää olla selvästi lyhyempiä kuin kesällä. Talviset tiet edellyttävät erityistä varovaisuutta ja liukkaisiin pitää varautua kunnolla. Emme suosittele ryhmäkävelyä ajoteillä talvisin, jos sen voi suinkin välttää. Mutta muuten, hyvät ihmiset, kävelkää tekin!

Matkan varrella meillä oli tapaamisia muuallakin kuin reitin varrella Eläkeläiset ry:n jäsenten kanssa. Näistä syrjähypyistä kertoo Jorma:

Raisiossa (19.4.) meitä pässejä oli kolme: Antti, HannuH ja minä. Paikallisia oli tullut 12. Aluksi Antti esitteli pässien historiaa ja toimintaa yleisesti ja sen jälkeen IKINÄ-testin vaiheet. Testiin osallistuivat kaikki 12. Antti oli varsinaisena testaattorina, Hannu kirjurina ja minä sekuntaattorina. Voi sanoa, että hyvin meni. Pullakahvien jälkeen teimme pienen kävelylenkin, jonka aikana keräsimme reitiltä myös roskia. Roskia ei tosin kovin paljon matkan varrelta paljoa löytynyt. Epäilimme kaupungin jo hoitaneen alueen. Meille oli jäänyt lähinnä tupakan tumppeja ja joitakin karkkipapereita. Oli kaikkiaan onnistunut tapaaminen.

Kontulan (10.5.) eläkeläisillä oli Kontulan ostarilla kirjaston edustalla kesä- tai oikeammin kevättapahtuma, johon meitä pässejä osallistui Esko G., Hannu H, Hannu P., Risto A ja minä. Jumppahetkemme ohjasi kuitenkin Eva Rönkkö ja hyvin vetikin. Me olimme joka tapauksessa estradilla. Tapahtuman lopulla Esko kutsui halukkaita osallistumaan IKINÄ-testiin, mutta osallistujia tuli vain kaksi, jotka Esko ja minä testasimme. Itse tilaisuudessa oli yleisöä todennäköisesti yli 100 henkeä. Ohjelma on hieno. Mukana oli mm. kiinalaisryhmä ja Jyryn Lipstikka tanssiryhmä, jossa on mukana myös Risto-pässi.

Heinolan ja lähiympäristön tapahtumassa (7.6.) mukana oli pässejä isompi joukko: Antti, PekkaH, Aarno, HannuH, HannuP, Risto ja minä. Tilaisuuteen osallistui runsaasti väkeä. Antti esitteli pässien touhut. Antti veti testit yhdessä Riston ja PekkaH:n kanssa, saattaa olla, että muitakin pässejä oli testihommissa. Esko ja minä oli mukana kävelysessiossa, joka meni mm. läheisen siirtolapuutarha-alueen läpi. Voi olla, että kävelyssäkin oli mukana muita pässejä, mutta dementia on tähänkin osaan iskenyt. Osa pässeistä, ainakin Esko ja minä, kävimme saunassa ja uimassa. Kiva tapahtuma.