Kulkurit ja joutsen tapasivat Kävelypässien Hesan-retkellä

Pekka Isaksson

Kävelypässien juhlavuoden kävelyt on ollut tapana aloittaa yhteiskunnallisten vaikuttajien lähtöloitsuilla. Loitsut ovat olleet sykähdyttäviä, mutta eilen Eläintarhan kentällä säkenöi, kun urheiluvaikuttaja Birgitta Kervinen lähetti pässijoukon Helsinkiä kiertelemään.

Aluksi Gittanakin tunnettu urheiluvaikuttaja toi terveiset TUL:n Pohjanmaan piirin Seinäjoella viime lauantaina järjestämästä Rauhaa ja Rakkautta 2024 -tapahtumasta. Parempia terveisiä kevään Rauhamarssinsa jatkoksi pässit eivät olisi voineet toivoa.

Loitsunsa lopuksi Kervinen innostui laulamaan pässeille Kulkurin ja joutsenen. Sepäs oli niin somaa, että pässien mieli läikkyi ihastuksesta vielä illalla pitkähkön, mutta onneksi leppoisan kävelyrupeaman päättyessä. Terveisten ja laulunsa välissä loitsija esitti tiiviin katsauksen urheilu- ja liikuntapolitiikan historiaan ja nykytilaan, suomalaisen huippu-urheilun ja Olympiakomitean kriisiin ja erityisesti tarpeeseen nostaa seuratoiminta uudelleen kunniaan. Siinä Kervinen arveli kävelypässienkin esimerkin olevan ohjeeksi nuoremmille liikunnan merkityksestä, iloista ja yhteisöllisyydestä.

Kävelypässit eivät ehkä olleet aivan vakuuttuneita omasta esimerkillisyydestään, mutta olipa tuota tietysti mukava kuunnella: eivät pässit kovakorvaisia ole, vaikka kovakalloisia saattavat joskus olla.

Osansa herkistymisessä oli paikallakin. Olimme kokoontuneet Hannes Kolehmaisen muistolaatalle. Se on paikalla mainintoineen suurjuoksijan jäsenyydestä Helsingin Jyryssä, kun Honkos-Antti sen aikoinaan siihen sai puhutuksi ja itse siihen kiinnitti.

Kävelypässien historiaankin paikka liittyy, mutta ehkä ei yhtä maineikkaasti. Ennen ensimmäistä pässikävelyä Helsingistä Poriin Antti nimittäin testasi muiden ryhmän perustajajäsenten eli Heimon ja Pekka I:n kävelykunnon urheilukentän juoksuradalla. Tuloksia hän tulkitsi niin, että näille veljille olisi kenties parasta tilata luksusbussi Poriin. Sinne kuitenkin lähdettiin jalan, ja sillä hyvällä tiellä pässit edelleen ovat, joukko kasvaneena ja kunto yleensä kohentuneena.

Monipuolinen kävely päättyi illalla Työväenkirjastoon, jossa peruspässi-Pekka kertoi Orjuuden arvet -kirjasta, sen toinen kirjoittaja kun on. Päivän aloituksen ja yhteisen kävelyn hurmaako lienee, että siellä se vieläkin puhua pulputtaisi, jos järjestäjät eivät olisi lopettaneet tilaisuutta sovittuna aikana ja jos muut pässit eivät olisi saaneet Pekka-poloa raahatuksi Sörnäisten rantatielle jäähdyttelemään kävelemällä.

Kävelkää tekin, hyvät ihmiset, se innostaa ja rauhoittaa – kulloisenkin tarpeen mukaan!