Jorma Pikkarainen
Saatuamme Helsnki-kävelylle hyvät kävelytoivotukset presidentti Tarja Haloselta ja Pentti Arajärveltä Paasipuistossa suunnistimme kohti Forumin Kukontoria, jonne olimme sopineet tapaamisen historiaoppaamme Reko Ravelan kanssa. Reko on vetänyt jo viitisen vuotta kävelyretkiä, joissa on tutustuttu työväenliikkeen historian merkittäviin tai muuten kiinnostaviin paikkoihin Helsingissä. Meitä odotti 8–10 kilometrinen kävely työväenliikkeen historiaan vuosina 1890–1944.
Kukontorin vieressä kulkee Yrjönkatu. Sen numerossa 27 sijaitsi rakennus, josta tuli 1880-luvulla Helsingin ensimmäinen työväentalo. Nykyään osoitteessa on Amos Andersonin kotimuseo. Omakohtaiselle työväenliikehistorialleni Yrjökadulla on myös pientä merkitystä. Kadulla sijaitsevassa Lilla Teaternissa pidettiin kesäkuun alussa 1973 Työväen ja pienviljelijäin sosialistisen (aiemmin sosialidemokraattisen) liiton eli TPSL:n viimeinen puoluekokous. Kokouksessa päätettiin lakkauttaa puolueen toiminta. Olin kokouksessa seuraajana.
Teatterin naapurissa olevan hotelli Tornin oven edustalla kuvasimme niin sanotun kompastuslaatan, jossa oli Elias Kopelowskyn nimi. Hän oli paennut natseja Suomeen, joka puolestaan luovutti hänet Gestapolle 6.11.1942. Kopelowsky murhattiin seuraavana vuonna Auschwitzissä. Näitä kompastuskiviä on Helsingissä useita. Kompastuskivisstä kertoo enemmän Hannu Partanen kirjoituksessa, johan pääsee tästä linkistä.
Helsinki on täynnä työväenliikkeelle merkittäviä paikkoja. Senaatintori on ollut tärkeä mielenosoituspaikka, jossa on järjestetty jo 1880-luvulla ensimmäinen työttömien mielenosoitus. Tässä vastapuolena oli kaupunki. Työttömät saavuttivat aktiivisuudellaan jopa jonkinlaista menestystä, mikä edisti työväenliikkeen kehitystä. Säätytalon edustalla järjestettiin mielenosoituksia yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta.
Kävimme myös Kauppatorilla, josta on näkymä Suomenlinnan saareen, jossa venäläiset matruusit ja Suomen punakaarti taistelivat yhdessä ensimmäistä kertaa aseellisesti tsaarinvaltaa vastaan. Silloin saarta kutsuttuun Viaporiksi ja siksi taistelua kutsuttiin ja yhä kutsutaan Viaporin kapinaksi. Kapinoitsijoille ei käynyt hyvin. Todettakoon, että Malmin hautausmaalla on punakaartilaisen hautamuistomerkki, joka liittyy Viaporin kapinaan. Muistomerkki löytyy hautausmaan korttelista 15. Jos kiinnostaa, käykää katsomassa.
Kävellessämme kohti Hakaniemeä kävimme läpi sisällissotaan vienyttä kehitystä. Helsingin työväentalo, jonka vanhin osa valmistui 1908, oli erittäin tärkeä paikka koko Suomen työväenliikkeelle. Sisällissodan päättymistä työväenliikkeen tappioon nykyään symboloi kuva työväentalon tornin palamisesta ja romahduksesta. Sota puolestaan alkoi, kun työväentalon torniin syttyi punainen valo. Työväentalo oli 1920-luvun ajan suurelta osin sosialidemokraateista vasemmalla olevan työväenliikkeen osan hallussa lähinnä silloisen ammatillisen keskusjärjestön SAJ:n kautta. Hakaniemi ja sen tori olivat keskeisiä työväenliikkeen tapahtumapaikkoja. Yhä edelleen torilta lähtee vappukulkue liikkeelle.
Kävelymme loppuosa keskittyi Kallion ja Sörnäisten alueille, joissa asui enimmäkseen työläisperheitä. Työväenliikkeen vasemman laidan kannatus oli näillä alueilla suurta. Useissa taloissa piileskeli paljon maanalaisessa toiminnassa olevia kommunisteja, joita Etsivän keskuspoliisi (EK) ja myöhemmin Valtiollinen poliisi (Valpo) jahtasivat. Kuulimme useita jännittäviä tarinoita pidätyksistä ja onnistuneista pakenemisista. Tuskin monikaan Kallion tai Sörkan nykyasukkaista tietää asuintalonsa historiasta.
Sörnäisissä toimi aikanaan Sörnäisten työväenyhdistys, jolla oli myös oma talo Pengerkadulla. Talo, jota kutsuttiin Vuorelan taloksi, oli ensin yhdistyksen vuokraama, mutta myöhemmin 1900-luvun alussa yhdistys lunasti talon ja tontin omakseen. Sittemmin talo myytiin.
Matkamme aikana saimme paljon enemmän tietoa kuin mitä tässä on tullut esiin. Saimme myös jälleen kerran kimmokkeen tutustua uudestaan ja tarkemmin historiaan, tässä tapauksessa nimenomaan työväenliikkeen historiaan. Erityisesti on jäänyt mieleen ne monet ihmiset, jotka nousivat esille tällä kävelyretkellämme. Retkemme päättyi Katri Valan puistoon. Puistosta on näkymä taloon, jonka seitsemännestä kerroksesta eräs poliisin takaa-ajama kommunisti pakeni ränniä pitkin. Hän pääsi pakenemaan, vaikka putosi maahan toisesta kerroksesta. Joku pakenijaa kohtaan empatiaa tunteva ohikulkija auttoi häntä. Jännittävää historiaa.
Vastaa