Kukat ovat jo kuihtuneet Rodoksen rantakallioilla

Pekka Isaksson

Tiellä Ixiasta Falirakiin ja Lindokseen on näin aamulla vähän liikennettä. On hyvä kävellä silläkin kohtaa, johon ei ole tieaukon kaventumisen vuoksi rakennettu jalkakäytävää. Vastaan tulee muutama mopo ja henkilöauto, aika monta  varhaisena sunnuntaiaamuna. Työmatkalaisia kiirehtimässä Rodoksen Länsirannan suuriin rantahotelleihin.

Olemme ostaneet matkan, kun olemme halvalla saaneet. Ei ole kaduttanut, ei nytkään, kun nousen saaren rantavyöhykkeen kukkuloille. Hiki valuu silmiin ja niitä kirvelee. Halpa hinta tästä ilosta: aamut ovat ihmisen parasta aikaa kaikkialla.

Nousu on jo jatkunut  kilometrin, ei jyrkkänä mutta tasaisen uuvuttavana. Rinteen jyrkimmällä kohdalla ei ole ollut taloja, mutta nyt niitä taas on. Aika uusia ja samalla tavalla neliömäisiä elementtitaloja kuin meillä kotona. Tien toisella puolella on iso monikerroksinen rakennus. Sen kivijalkaan on kiinnitetty mainos, jossa toistuu saman miehen kasvojen puolikas. Viimeisessä kuvassa on kasvot kokonaan. Eurovaalimainos, oivallan kun ymmärrän minulle enimmäkseen oudoista kirjaimista numerot 25 ja sanan toukokuu kreikaksi. On vaalipäivä, eikä turisti ole sitä muusta kuin tästä mainoksesta huomannut.

Kukkulan ylärinteellä tie haarautuu Faliraki / Lindokseen ja Ilysokseen. Lähden kävelemään Ilysokseen koska arvelen pääseväni tällä tiellä nopeammin kukkuloiden huipulle. Vastaan tulee kaksi samanikäistä miestä, paikallisia, ehkä aamulenkillä, kun eivät ole työvaatteissa eivätkä kirkonmenot ala vielä eivätkä ole pukeutuneet niitä varten. Kun kohtaamme, hymyilemme, nyökkäilemme ja huutelemme kalimeraa (huomenta) kuin ainakin saman hengen lapset ja kohtalotoverit. Aamukävelijöitä ovat.

Ennen huipulle pääsyä on vasemmalla, meren puolella tietä varuskunta: aitaa ja piikkilankaa, vartiomiehet ja valokuvaamisen kieltävä kyltti. Betoniaidan jälkeen tienviertä vielä jatkuu ruosteinen romahtamaisillaan oleva piikkilanka-aita.  Olen tyytyväinen, vaikka vähän ihmettelen: eivät ole sentään käyttäneet vähiä rahojaan sotaisiin puuhiin. Palatessa selviää, että olen väärässä. Piikkilanka-aidan takana onkin vanha Rodoksen kaupunginmuuri ja vanhoja hautoja. Nyt harmittelen.

Ylhäältä avautuu näköala tuuliselle Länsirannalle ja sinisten sävyjen Välimerelle. On hyvä olo, vaikka rinteiden kukat ovat alkaneet jo kuihtua. Niin me kaikki aikanaan, mutta sitä ennen, veljet ja sisaret, kävellään.