Pekka Isaksson
Aamulla meni kelpo tovi, ennen kuin sain päätetyksi, lähdenkö kävelemään vai järvelle uistinta soutamaan. Kun vielä piti Aamulehden ristikko täyttää, oli kello melkein kuusi, kun vedin lenkkarit jalkaan. Kävelemään siis.
Päätöksen saneli sääennuste. Päivästä olisi tuleva helteinen. Mittari kipuaisi 30 asteen tuntumaan, kenties hieman sen yli. Niin se on tehnyt monena päivänä. Kun kävellä haluaa, se on parasta tehdä heti aamusella, tai sitten tosi rauhallisesti pieninä lenkkeinä ja riittävästi taukoja pitäen.
Perjantaina en ollut lähtenyt mihinkään, kun helle ehti nousta tukalaksi, ennen kuin sain mitään päätettyä. Olin öllöttänyt kotona kuin hauki paisteella. Nyt teki mieli kunnon kävelylle. Valitsin reitiksi Tampereentien Lempäälän taajaman läpi ja sieltä Kuokkalan kalastusreitin koskia katsomaan.
Kävelemään oli tehnyt mieli muutamalla muullakin ukolla, tällaisilla myöhäiskeski-ikäisillä siis. Niin muinakin varhaisina aamuina. Vaikka naiset ovat ikäihmisten liikunnassa yleensä vallitseva laji, ovat varhaisten aamuntuntien vaeltajat enimmälseen ukkoja. Tänä aamuna sykähdytti etäkohtaaminen vastaantulevan hengenheimolaisen kanssa. Pukeutumista myöten samanoloinen ukko: ruutupaita, lippalakki ja raitaverkkarit, hänellä siniset, minulla mustat. Kun kohdalle saavuimme Tampereen tien vastakkaisilla puolilla, tervehdimme reippaasti kättä nostaen.
Muutenkin oli mukava kävellä. Lämpömittari näytti lähtiessä 15 astetta, pari tuntia myöhemmin kotiin palatessa 23:a. Loppumatkasta aurinko paahtoi niin hanakasti, että muistiin nousi vanha amerikkalainen työlaulu, jossa hiki paidan selkään liimaa ja kurkku kaipaa viileää viinaa äärellä raudan hehkutetun. Meinasi pirulainen jäädä korvamadoksi, mutta sain karkotetuksi sinne, minne moiset laulut kuuluvat: phyi olkoon! Tai voisihan sitä vähän sorvata terveyshenkiseen blogiin sopivaksi: … kroppa kaipaa viileää viimaa… Rimmaakin paremmin.
Tukalalta ei tunnu ainoastaan helle. Pari viikkoa olemme voineet lukea ja kuunnella toiveikkaita uutisia koroantilanteesta, mutta nyt on taas tullut hälyttäviä tietoja myös lähialueelta, erityisesti Pohjois-Ruotsista. Jällivaarassa tartuntojen määrä on noussut pelottavan suureksi. Pärskeet ovat kantautuneet Tornionjoen tälle puolelle. Tartuntojen lähteenä ovat todennäköisesti olleet myös lyhyet kauppareissut Ruotsiin.
Tässä ei voi oikein sanoa, että sole mithään. Malttakaa, hyvät ihmiset! Toivomukseni ei koske vain nuuskakairalaisia, joille toivon kaikkea hyvää ja joilta toivon malttia senkin vuoksi, että toinen sukuhaarani, isänpuoleinen, on Muonionjoen töyräiltä Pajalan Pissiniemestä. Kyllä täälläkin näyttävät monelta varoitukset turvaväleistä ja käsihygieniasta unohtuneen heti, kun tilanne on hellittänyt. Malttakaa, hyvät ihmiset, ja kävelkää, sitäkin harkitusti näin kesäkuumilla!
Vastaa