Koronatauko

Pekka Isaksson

Tänään pääsin parin viikon pakollisen tauon jälkeen kävelemään. Lenkki oli lyhyehkö, vain viitisen kilometriä, ja tavallista rauhallisempi. Lenkin jälkeen jalat eivät tuntuneet ihan omilta, mutta muuten olo oli hyvä.

Syy taukoon oli koronatartunta. Yli kaksi vuotta onnistuimme välttelemään sitä. Olemme liikkuneet vain vähän lähiympäristön ulkopuolella, pitäneet huolta kunnosta ulkoilemalla ja liikkumalla, pitäneet tunnontarkasti maskia ja hankkineet rokotukset heti, kun vuoromme on tullut.

Reilut kaksi viikkoa sitten korona kuitenkin tavoitti minut. Vaikka tauti oli lievemmästä päästä, se oli sen verran ikävä, että en suosittele. Kuume nousi parissa tunnissa yli 38,5 asteen ja kipusi siitä vielä muutaman kymmenyksen ylöspäin. Lihakset kipeytyivät koko kehossa niin, etten muista sellaista kokeneeni. Kun televisiossa tuli samaan aikaan iltapäiväsarjana mahtava englantilainen George Gentlyn tutkimukset, ajattelin samalta tuntuneen ylikonstaapeli Bacchuksesta, joka joutui Gentlyn harjoitusvastustajaksi nyrkkeilykehään.

Ennakkovaroitus oli tullut pari päivää aikaisemmin: nenä alkoi vuotaa kuin se kuuluisa sulhasmiehen… Onneksi minulta puuttuivat muut tavalliset oireet, kuten kova päänsärky, ripuli ja hengenahdistus.  Olen varma, että minut pelasti pahemmilta seurauksilta kolmen rokotuksen sarja, joista viimeisen olen saanut vuodenvaihteessa.

Henkisestikin tauti oli hankala erityisesti sen jälkeen, kun paljastui, että olin tuonut taudin myös Erjalle. Ensin ajattelimme, että hän oli säästynyt tartunnalta, kun yritimme pitää kotona pientä karanteenia ja yleistä varovaisuutta ja hänellä on yleensä parempi vastuskyky kuin minulla kaikenlaisiin flunssapöpöihin.  Ei auttanut, vaan hänen oireensa olivat rankemmat.

Kuumetta ja muita oireita kesti 3–4 päivää. Sitten ne alkoivat hellittää, mutta toipuminen on vienyt pitemmän aikaa. Vaikka varsinainen sairaus oli noinkin lyhyt ja ilmeisen lievä, se vei voimat. Kun yritin istuksia tietokoneelle kirjoittamaan, oli pidettävä pitkiä taukoja joka tunnin päästä. Ensimmäinen katiskankokemisreissu sairauden jälkeen vei aikaa tuhottomasti. Tässä on kiitettävä ystäviä ja tuttavia, jotka taudin aikaisemmin kokeneina osasivat varoittaa lähtemästä liikkeelle liian aikaisin.

Minulla on jonkinlainen aavistus, mistä sain tartunnan, ja niinpä varoitan kaikkia: Olkaa erityisen varuillanne yleisötilaisuuksissa ja liikennevälineissä. Älkää luottako siihen, että tutussa eläkeläisporukassa tai muussa hyvässä seurassa ei tauti liiku.  Käyttäkää maskia, vaikka muut eivät käyttäisi. Älkää luulko, että korona on ohi, vaikka osasto- ja tehohoitojaksot ovat vähentyneet ja ihan viime aikoina myös kuolemantapaukset.  Jos rokotussarja on jäänyt vajaaksi, niin hankkikaa se kolmas rokotus nyt ja neljäs heti, kun sitä tarjotaan.

Korona jäi keväällä mediassa ja meidän mielissämme Ukrainan sodan varjoon. Varmaan oli hyväksi, että pahin koronahysteria hellitti. Hyvä ei ole silti sekään, että tiedotusvälineissä on heilahdettu toiseen äärimmäisyyteen. Kun Pirkanmaalla kerrottiin viime viikolla tartuntamääristä, otsikoi ja uutisoi alueen valtalehti tartuntojen lisääntymisen yllättäväksi.  Siis sen jälkeen, kun Tampereella ja koko seudulla oli eletty pariviikkoista MM-kiekkohuumaa. Tosi yllättävää olisi ollut, jos tartunnat eivät olisi lisääntyneet. Se olisi ollut uutinen. MM-kisoja ei jutussa edes mainittu mahdollisena tartuntojen lähteenä, eihän nyt toki kiakon kotikaupungissa.

Eläkää, hyvät ihmiset, kohtuullisesti ja kävelkää!