Pekka Isaksson
Neljäs päivä Tammisaaren tiellä jää kävelypässien historiaan kirkkaana ja surullisena. Kirkkaat muistot jäävät kävelystä miltei myrskyksi yltyneessä alkukesän koleudessa ja Lohja 1918 – sata vuotta sisällissodasta -näyttelystä. Surumielen jätti käynti Gårdskullan joukkohaudalla ja muistomerkillä Inkoossa.
Antti oli järjestänyt käynnin Lohjan kirjastossa, jonka Linderinsalissa on ollut toukokuun 9. päivästä alkaen esillä valokuva- ja multimedianäyttely sisällisodan ja nykyelämämme suhteesta. Tutustuminen oli sitäkin antoisampi, kuin näyttelyä esitteli kolme sen neljästä tekijästä, valokuvaajat Kari Saaristo ja Teemu Vestovuo sekä projektin sihteeri Leena Levonperä. Kutsu kirjastoon oli saavuttanut myös muutaman Lohjan Seudun Eläkeläiset ry:n jäsenen niin myöhään kuin sen saimmekin liikkeelle.
Näyttelyyn on kuvattu oman aikamme ihmisiä, mutta vaatetus, ympäristö ja ilmapiiri ovat sadan vuoden takaa. Tekijöiden tarkoituksena on ollut osoittaa, kuinka vähän, jos ollenkaan, ihminen on muuttunut sadassa vuodessa. Näyttelyssä on nähtävillä myös lyhyitä videohaastatteluja, joissa joukko lohjalaisia muistelee tuon ajan tapahtumia, niin kuin niistä ovat heille kertoneet heidän isovanhempansa.
Hieno, ajatuksella tehty näyttely, joka on vaatinut valtavasti työtä. Tekijät kertoivatkin aloittaneensa näyttelyn suunnittelun jo kolme vuotta sitten. Erityisen vaikutuksen minuun ja ilmeisesti myös muihin pässeihin tekivät videohaastatteluja tukevat upeat muotokuvat. Vaikka näyttelyyn ja videohaastatteluihin voi tutustua netissä osoitteessa www.lohja1918.net, suosittelemme siihen tutustumista paikan päällä, jos suinkin mahdollista.
Lähes 19 kilometrisen kävelyrupeaman päätteeksi pääsimme vielä käymään Gårdskullan joukkohaudalla ja muistomerkillä. Tilaisuuden ja kyydin järjesti Pertti, joka oli repinyt Tammisaaren muistotapahtuman valmistelukiireistä tovin myös kertoakseen paikan järkyttävästä historiasta.
Käynti muistomerkillä oli kylmäävä ja surullinen kokemus. Jo ympäristö, syrjäinen alanne sakeahkon metsän keskellä sai ennestään kolean ilman tuntumaan miltei jäätävältä. Gårdskulla on yksi sisällissodan pahimmista teloituspaikoista. Siellä tilapäinen, 27-vuotiaan lehtimiehen johtama tuomioistuin langetti 66 kuolemantuomiota alueelta ja lähipitäjistä tuoduilla punaisille. Muita tuomioita ”tuomarit” eivät tunteneet, ja kaikki tuomitut ammuttiin heti. Vuosi tapahtuneen jälkeen päätuomari teki itsemurhan.
Vuonna 1952 paikalle pystytettiin Aimo Tukiaisen suunnittelema ja hänen apulaisensa Antero Rinteen tekemä graniittinen muistomerkki, joka kuvaa surevaa isää ja poikaa. Vasta paljon myöhemmin, sotasurmaprojekin jälkeen, teloitettujen nimet kaiverrettiin neljään graniittipaateen. Joukossa on useita naisia ja myös veljespareja.
Lisää kuvia, kuvaaja Aarno Jalonen
