Kävely ei kaikkien mielestä liikuntaharrastuksena välttämättä riitä. Ei riitä, vaikka kuinka mukavalta maita ja mantuja onkin kierrellä näkemäänsä havainnoiden.
Onneksi tavanomaiseen luonto/taajamaristeilyyn on tarjolla vaihtoehtoja, myös sisäliikuntana. Äsken vasta sellaiseen oli tilaisuus Messukeskuksessa Pasilassa, jossa oli aika vuosittaisten kirjallisuusmessujen.
Meitä kävi siellä taas runsaat 80 000. Tuommoisesta määrästä puhuttaessa kyse on jo joukkoliikkeestä.
Minulta jäi tavanomainen kävelylenkki kahtena päivänä väliin tämän tapahtuman vuoksi. Silti tuli käveltyä luultavasti normaalia suurempi askelmäärä. Aikaa ainakin meni rutosti enemmän.
Hidas purjehtiminen myynti- ja haastattelupisteestä toiselle oli kieltämättä monella tavalla jäseniä kangistavaa, mutta se oli kärsinnän väärtti. Tapahtui toisenlaista liikuntaa. Aivoissa.
Virikkeiden tulva on kirjamessujen kaltaisessa tapahtumassa Se Jokin, se miksi siellä kannatti viettää tovi jos toisenkin.
Vaaroja kirjamessuilla käymiseen toki liittyy. Lompakon keveneminen/kortin viuhuminen on yksi. Olkavaivojen kasvaminen samaa tahtia kassissa sijansa saavien kirjojen määrän kanssa on toinen.
Niin ylä- kuin alaraajojenkin jälkivenyttely on messuilun jälkeen vielä tärkeämpää kuin normaalin lenkin jälkeen.
Tärkeätä on myös muistaa, ettei messuilla saatu viriketulva saa uppoutumaan kirjallisuuden rajattomaan maailmaan niin, että se kävelylenkki jää toteutumatta. Molempiin pitää löytyä aikaa.
Loppuun vielä muistutus siitä mikä oli sitä kaikkein tärkeintä tämänkertaisessa tapahtumassa.
Se oli kirjailija Jari Tervon avauspuheenvuoro. Tervo suomi rajuin sanankääntein suomalaista ihmisoikeuspolitiikkaa. Kirjailijan mielestä Suomi on häpäissyt humanistisen ja kristillisen perintönsä ulkoistamalla hädänalaisten ihmisten auttamisen diktarorisesti hallitulle Turkille. Suomalainen politiikka on joutunut muukalaiskammoisten vangiksi.
– Hannu Hurme