Lievä ruska on tullut myös tänne etelään. Yöt ovat viilenneet ja valoisa aika päivällä lyhentynyt. Viime aamujen raikkaudessa on ollut kiva kävellä.
Aamulla kun kävelin erään rakennustyömaan ohitse, työntekijöillä oli viimeisen päälle asianmukainen suojavarustus. Tuli hyvä mieli, ei ole koulutus mennyt hukkaan.
Olen toiminut suuren osan työhistoriastani työturvallisuuden ja työsuojelun parissa. Varsinaisen työsuojelukylvyn sain, kun muutin Ruotsiin 1960-luvun puolessa välissä. Heti ensimmäisenä työpäivänä minulle annettiin työvaatteet, kengät, kypärä, kuulo- ja muut suojaimet, joita en ikimaailmassa ollut nähnyt. Ihmettelin, miten niiden kanssa pystyy työskentelemään. No, hyvin pystyi. Aloin ymmärtää, että minusta pidetään huolta.
Kun vuonna 1973 muutin takaisin kotimaahan, oli kokemus päinvastainen, varsinainen ”kylmä kylpy”. Näytti siltä, etteivät turvallisuusasiat kiinnostaneet ketään. Ensimmäisen työvuoden käytin muun muassa itse hankkimiani kuulosuojaimia. Työpaikalla oli näkemys, että ”rapatessa roiskuu” ja pidettiin selviönä, että sattuu onnettomuuksia. Siitä alkoi minun aktiivinen ja välillä kivinen tieni työsuojeluasenteiden parissa.
Halusin muutosta, niin työantajan kuin työntekijöiden toimintaan ja väitin, että kaikki onnettomuudet ovat torjuttavissa. Arvatkaa vain kuinka moni uskoi. Tärähtäneenä minua pidettiin. Alkuaikoina suojavarusteiden käyttö oli vaikeaa. Vielä 1980-luvulla, jolloin toimin työsuojelutarkastajana, jouduin koomisiin tilanteisiin, kun annoin ohjeita suojainten käytöstä. Minulle saatettiin vastata, että ”emme käytä suojaimia, ellei meille makseta ylimääräistä”. Joskus kuulin perustelun, että ”urakat kärsivät, jos suojaimia käytetään” ja ihmettelin, olivatko työntekijät valmiit riskeeraamaan terveyttään rahasta. Asenteet ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet ja suojainten käyttö tullut osaksi ammattitaitoa.
Jalankulkijoiden heijastimet ovat myös suojavälineitä. Kävellessäni olen seurannut kanssaliikkujia ja havainnoinut heidän heijastimien käyttöään. Ei ole hyvältä näyttänyt.
Miten asenteet saataisiin muuttumaan suojaimille myötämieliseksi myös liikuttaessa ulkona? Meillä on ollut vaikka minkälaista kampanjaa heijastimien käytöstä. Olen joskus kysynyt ihmisiltä heijastimen käytöstä ja saanut vastaukseksi, että kun on katuvalot, ei heijastin ole tarpeen. Samalla kuitenkin tiedostetaan, omiinkin kokemuksiin liittyen kuinka viimetipassa ja huonosti sellainen henkilö erottuu, joka ei käytä heijastinta. Sen sijaan uusimmat heijastinliivit tulevat huomatuksi jopa kilometrin ennen kohtaamista. Siinä on kuljettajalla aikaa ottaa huomioon jalkaisin kulkevat.
Kun katsot seuraavan kerran peiliin, näet siellä henkilön, josta Sinun kannattaa pitää huolta. Eläkeläiset ry on hankkinut erinomaisia heijastinliivejä, kysy yhdistyksestä. Liivit päälle ja liikkumaan turvallisesti.
– Pertti Vuorio
