Antti Honkonen
Eläkeläiset ry:n kumppani TUL:n syyskuinen Askeltempaus sai meikäläisen vierailemaan Joensuussa tai Jojensuussa. Olin Joensuun eläkeläisille ja paikallisille TUL-toimijoille tukena järjestämässä Liikkeelle-teemalla Ikäihmisten askelpäiviä.
Perjantaina oli Joensuun Kansalaistalossa Kävelypässien enemmän tai vielä enemmän erikoisen toiminnan esittelyä ja IKINÄ-lihaskunnon ja tasapainokyvyn testauksia. Kolme rohkeinta uskaltautui testattavakseni ja kaikki läpäisivät sen tyylikkäin pistein.
Lauantaina oli mahdollisuus oppia em. testien tekijöiksi meikäläistä testaamalla: koe-eläinpässiparalle olisi heti haluttu tehdä pudotustesti. – Ja riittävän korkealta!
No, selvisin jollakin ihmekonstilla ja moukantuurilla parituntisesta koulutus- ja miltei kidutusosiosta hengissä. Nöyrin mielin annoin arvioni, että testaajakaksikko Anja Peltonen ja Seija Mustonen saavan kenestä tahansa luotettavasti mitattua IKINÄ-testitulokset.
Loppukysymyksenä testaajille oli ”mihin nähtävyyksiin veisitte muualta tulleen turistin/tuttavan kotikaupungissanne”. Anja ja Seija olivat yhä syntymäkaupungissaan, joten kohtapian otettiin omat koivet käyttöön. Ilosaaren voisi kirjoittaa isosti ILOsaareksi, niin paljon mukavia tarinoita siitä kuulin; uimakoulusta Pielisjoella, lukemattomiin pieniin ja suuriin maankuuluihin tapahtumiin liittyen.
Näin vastarannalla kaksipäisen…
Vaan olipa jotain mitä mainiot alkuasukasoppaani eivät olleet hoksanneet: kaksipäinen kotkapatsas!? Yhteisenä oppina todettiin kyseessä olevan Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaskunnan taannoisen kihon eli Aleksanteri II:n nimeä kantava vv. 1874-1879 Pielisjoen kanavoinnin muistomerkki.
Jo 145 vuotta sitten ensikerran pystytetty, alueen kehitykselle ensisijaisen tärkeän jokikanavoinnin merkki kuitenkin räjäytettiin vuonna1917 sortovallan muistuttajana– tuhannen palasen kappaleiksi. Mutta v. 1961 ne yllättäen löydettiin ja nyt tämä Joensuun vanhin muistomerkki seurailee jokisuistoa kahden kotkan katseellaan.
Maijun muistomerkiltä suoraan Korjaamoon
Suunnistin vielä Nina Ternon v. 1973 veistämää Kolmijakoinen muusa -muistopatsasta kummastelemaan. Teoksen esikuvat löytyvät antiikin Kolme sulotarta -aiheesta, symboloiden hyvyyttä, totuutta ja kauneutta. Kyse on kirjailija Maiju Lassilan eli Algot Tietäväisen/Untolan eli Ilmari Rantamalan eli J.I.Vatasen muistopatsaasta.
Kävelypässit lähtivät 2016 HKI-Sotkamo-kävelyynsä Helsingin merialueella v. 1918 ammutun Lassilan viimeisiksi kirjoitetuksi sanoiksi jääneellä virkkeellä, tyyliin: ”kun kaikki tiet päättyvät, pitää miettiä matkan jatkamista”.
No, minä jatkoin illaksi matkaani kaupunginteatterin Korjaamo-näytelmän ensi-iltaan. Huima kaksituntinen sujui miltei hengittämättä, vaikka mitään tuiki tavatonta räiskettä ei mukamas tapahtunut. Kylläkin jatkuvaa säpinää.
Näytelmä olisi voinut olla kuin Kävelypässien elämästä maantiellä: keskusteluja elämänilmiöistä: eri syistä johtuvia oikein tai väärin kuulemisia tai -luulemisia.
Vastaa