Jorma Pikkarainen
Kävelypässien vuoden 2024 kohokohta oli pässiporukan kymmenvuotisuus. Oli erinomainen idea ottaa kevään kävelyoperaatiomme teemaksi rauha ja rauhankävely. Itse asiassa rauha oli teemana lopulta koko kuluneen vuoden, mutta se korostui keväällä.
Huippuja olivat tunnettujen ihmisten rauhanteemaiset puheenvuorot Pasilan Rauhanasemalla, Kiasman edustalla ja useilla väliasemilla matkalla kohti Turkua ja Raisiota.
Kevätkauden kävely päättyi tutustumiseen kiintoisan ja myös synkän historian omaavaan Seilin saareen.
Omalta kohdaltani hienot kokemukset jatkuivat elokuussa, joka alkoi Tove Janssonin seurassa sekä jalkojen käytöllä että kirjojen parissa. Tove Janssonin syntymästä tuli kuluneeksi 110 vuotta 9.8.2024. Muistelin, että olin vuosia sitten leikannut jostain lehdestä jutun, jossa kerrottiin Tove Jansson-kävelyreitistä eli elämänpolusta Helsingissä. Kaivelin arkistojani ja löysin jutun. Se oli julkaistu Helsingin Uutisissa 6.6.2018 otsikolla ”Muumien luojan jalanjäljillä”. Päätin saman tien, että kävelen reitin Toven syntymäpäivänä. Hän oli sopiva henkilö myös rauhan teemaan.
Jutussa reitin pituudeksi mainittiin noin viisi kilometriä ja samaa mieltä oli askelmittarini. Reitti alkoi Katajanokalta Toven (anteeksi tuttavallisuus) lapsuuden kodin rakennuksen edustalta ja päättyi Hietaniemen hautausmaan vanhalle puolelle, jonne taiteilija on haudattu sukuhautaan Taitelijakukkulan läheisyyteen. Reitti ei ollut Kävelypässien matkaksi pitkä, mutta sisällöltään kulttuurisia tuntemuksia täynnä.
Matkan aikana päätin viimeinkin lukea kaikki Toven ns. aikuiskirjat, jotka olen vuosien saatossa ostanut hyllyyni, mutta olivat siinä vaiheessa vielä lukematta. Toteutinkin päätökseni syksyn aikana. Hyllyssäni oli kuusi kirjaa, mutta kävi selväksi, että muutama kirja piti vielä lainata kirjastosta. Kaikki muumikirjat niin sarjakuvat kuin romaanit olin lukenut jo aiemmin. Tove-vuosi jatkuu yhä taidenäyttelyineen, elokuvineen ja uusine löytöineen.
Syyskuussa me pässit osallistuimme jälleen perinteiseen kaksiviikkoiseen TUL:n askelkisaan. Päätin, että tällä kertaa teen ainakin yhden hieman yli 30 km:n kävelyn. Ensimmäinen viikko ei ollut itselläni kovin menestyksellinen askelten eikä kilometrienkään osalta, mutta toinen viikko oli jo parempi. Puolisoni oli käynyt aiemmin erään ryhmän kanssa tutustumassa entiseen Lapinlahden sairaalaan, jossa nykyään toimii kulttuurikeskus Lapinlahden lähde ja hän oli huomannut, että sairaalan portilta lähtee mm. Seurasaarenselän rantareitti.
Kävin kävelemässä reitin, joka oli upea kauniine merimaisemineen. Tosin taisin kävellä samalla osittain myös Lauttasaaren reittiä, mikä lisäsi matkan pituutta. Huomasin voivani toteuttaa yli 30 km:n kävelyn.
Pari päivää myöhemmin kävelin yli 30 km toisen kerran ja tietenkin oli käveltävä vielä 100 m lisää, jotta edellinen kerta ylittyi. Reittini kulki Vantaan kautta.
Näillä yli 30 km:n kävelyillä syntyivät ehkä ikävimmät kokemukset, jos nyt niin voi sanoa. Molempien isovarpaitteni ulkoreunat mustuivat. Kummallista oli, että kipua niissä ei ollut ja myöhemmin mustuneet kohdat kuivuivat ja iho uusiutui aikanaan, joten eipä tämäkään ollut kummoisen paha kokemus.
Vuosi 2024 oli siis kävelyjen osalta lähes 100 prosenttisen hienoa hommaa.
Kävely ja kulttuuri tukevat toisiaan. Kulttuurikävely on kävelykulttuuri ja päinvastoin.
Hyvää kävelyvuotta 2025 kaikille!
Blogirengin huomautus: Blogikirjoituksia ei voi toistaiseksi kommentoida. Kommentointivalikko on jouduttu väliaikaisesti sulkemaan ylläpitäjien sivustolle tulleen teknisen ongelman vuoksi. Ongelma yritetään korjata mahdollisimman pian.