Pekka Isaksson
Kävelypässeillä oli tänään, Lapsen oikeuksien päivänä, juhlapäivä. Sitä vietettiin Malmilla, ensin kahvittelemalla Eläkeläiset ry:n toimistolla ja sitten osallistumalla Malmin Eläkeläiset ry:n keskiviikkokerhoon.
Emäntäyhdistys oli ymmärtääksemme tyytyväinen. Se ei ollut yhteensattumien vuoksi saanut kerhon vieraiksi keltaliiviläisiä päiväkotilaisia, mutta saipa keltaliivijengiläisiä kuitenkin. Johan me 75,5 vuoden keski-iässä käymme hyvin päivähoitolaisista. Sitä paitsi meidän ja päiväkotilaisten välillä on aina vallinnut erityinen sielujen sympatia. Eräänkin kerran muistaakseni Vuosaaressa pikkumiehet ja -naiset aikansa meitä katseltuaan ja keskenään supistuaan panivat rohkeimman kysymään: ”Onko teillä kotia?”
Toden totta: 10 vuotta on kulunut siitä, kun Eläkeläiset ry:n toimistolla perustettiin ikämiesten kävelyryhmä ja annettiin sille nimeksi Kävelypässit. Loppu on historiaa, josta näissä blogeissa on kerrottu varmaan enemmän kuin laki ja lukijoiden kärsivällisyys sallivat. Siitä ei nyt sen enempää.
Hyvä kahvit meille kumminkin tarjosi Eläkeläiset ry:n väki, ja mikä parasta, toiminnanjohtaja Jan Koskimies oli omin käsin leiponut marjapiirakkaa uskoaksemme hyville yhteistyökamuille tarjottavaksi. Hyvää oli, maistui. Kiitoksia! Ja kiitoksia Eläkeläiset ry:lle kuluneista vuosista, joina olemme toivottavasti ilahduttaneet ja joskus ehkä ihmetyttäneet Eläkeläiset ry:n jäseniä ja kenties hallintoakin.
Lupasimme menon jatkuvan entiseen malliin, paremmaksi emme sentään tohtineet luvata sen yltyvän. Mitäpä hyvää korjaamaan.
Toimistolta lähdimme tyytyväisinä pässeille sopivaan säähän. Eihän se sentään vielä puoliltapäivin ollut koiranilma. Semmoistakin myöhemmin nähtiin, korvissa tuulen ujelluksena kuultiin – ketkä nyt kuulivatkaan – ja kasvoilla tunnettiin. Kelpo ilma, kelpasi kävellä pieni taival Malmin Eläkeläiset ry:n vieraiksi.
Kerhossa esiintyivät ensin isännät ja emännät. Malmin Metkat -kuoro lauloi johtajansa Lilia Melnikovan säestyksellä. Kuoron jäsen Pertti Korhonen juonsi kappaleet hauskasti runoillaan ja sketsiryhmä hauskutti muuten yleisöä.
Mieli tekisi sanoa, että siihenpä hauskuus loppuikin: tuli nimittäin Kävelypässien vuoro esiintyä. Ei sentään, kyllä Kävelypässit onnistuvat yleensä hymynkareen nostamaan suupieliin, jos ei muuten niin pohjoisen pallonpuoliskon puupäisimmillä puujalkajutuillaan ja tahattomalla huumorilla. Tahattoman huumorin puolella nytkin käytiin, kun Pekka-pässi taisteli tietokoneensa kanssa. Muutenkin pässien esiintyminen onnistui juuri niin hyvin, kuin odottaa voi.
Tästä on hyvä jatkaa kävelemistä. Kävelkääpä tekin, hyvät ihmiset!
Vastaa