Kävelypässeillä Suvinpäivän syrjähyppy Heinolaan

Antti Honkonen

Kohti Eläkeläiset ry:n retkeilypäiviä e etenevä kävelypässistö teki Suvinpäivänä  odotetun ja hyvin suunnitellun syrjähypyn Helsinki-Kalajoki -reitiltä Heinolan Eläkeläisten kiehtovalle kesäpaikalle eli Hopearantaan.

Itselleni – entisenä ja siten iänikuisena – heinolalaisena oli hohdokasta kohdata monia tuttuja eteläisen Hämeen eläkeläistovereita, 55 vuoden takainen kartonkitehdasaikainen työkaveri, emäntien ja isäntien sekä satapäiven yleisöjoukon innokas kesämieli. Ekstrana oli jo kolme vuotta wanhan ”talviturkkini heittäminen” Ruotsalaisen viileisiin viratuksiin.

Tässä Suvinpäivän matkakertomuksia pässeltä ja tukussa kuvia meiltä kaikilta ja Aarnolta

JormaP: Yhden pässin kalsarit oli jäädä pöydälle. Mutta miksi?

Noin 100, ehkä ylikin, eläkeläistä osallistui Heinolan eläkeläisten kesätapahtumaan, jonne suuntasimme myös me Kävelypässit. Mukana oli väkeä myös ainakin Lahdesta, Hämeenlinnasta ja Lopelta.

Priimus-pässi Antti esitteli pässien alkuhistoriaa ja ideologiaamme eli toimintamme perusfilosofiaa: liikunta on äärettömän tärkeää. Mutta liikunnan ohella tärkeää on myös tasapainon säilyminen mahdollisimman pitkälle elämässä, etenkin meille eläkeläisille.

Tätä jälkimmäistä testattiin pässien johdolla, kuten monessa aiemmassa tilaisuudessa. Testit menivät hyvin.

Testien kanssa samaan aikaan osa pässeistä oli mukana kävelyretkellä, joka kulki läheisen siirtolapuutarha-alueen ja metsän läpi. Matka ei ollut pitkä, mutta oli hienoa tutustua upeaan siirtolapuutarhaan. Ennen retkeä Esko-pässi jumppautti väkeä.

Liikunnallisen toiminnan jälkeen luvassa oli kulttuuria.  Itseäni kiehtoi kovasti tieto pääsystä saunaan ja uimaan, mutta olin – tietenkin – unohtanut pyyhkeen ja uimahousut kotiin. Näin kävi vaikka muistuttelijamme Antti oli jälleen kerran ajoissa viestittänyt asiasta. Päätin kuitenkin lähteä kastautumaan, kalsarit jalassa. Ensin toki kysyin saunamestarilta, että joko saunaan voi mennä ja kun sain myöntävän vastauksen, riisuin vähäiset kuteeni, myös kalsarit, ja painuin löylyyn. Löylyt olivat hyvät ja sain myös vastoa (tai vihtoa, maun mukaan) itseni.

Sitten vain kalsarit jalkaan ja menoksi Ruotsalaisjärveen. Vesi oli hrrr-kylmää. Kuulemma 12 asteista, joten en harrastanut oikeastaan varsinaista uintia, mutta tulipa talviturkki heitettyä.

Sitten kahville, minkä jälkeen Helsinkiin menevät pässit alkoivat kokoontua kulkuvälineemme eli Eskon auton ympärille. Ennen kuin ehdimme lähteä, juoksi Hyvinkään Aarno-pässi luoksemme ja kysyi onko jonkun pässin kalsarit yhdellä pöydällä. Arvaatte kenen pässin kalsarit oli siellä hienosti viikattuina.

HannuH: Hopearannassa tanner tömisi

Kävelypässien blogia seuranneille lienee tullut selväksi, että Pässeillä on keskenään oikein mukavaa ja rattoisaa. Ikään kuin bonuksena olemme liikuntaa harrastaessamme mielestämme hyvällä asialla. Ei ole edes syytä mennä sanomaan kumpi tässä on tärkeämpää – liikkuminen, vai että sitä tehdään yhdessä. Sanottava onkin: molempi parempi.

Vaan erityisen mukavaa, huippumukavaa, pässeily on silloin, kun teemme sitä isommissa ympyröissä. Se tarkoittaa, kun olemme saaneet kutsuja osallistua eläkeläisyhdistysten toimintaan, tuomaan omaa ”sanomaamme” niiden tilaisuuksiin. Tällaisesta oli taas kyse kesäkuun ensimmäisenä keskiviikkona . Kutsu oli käynyt antamaan pässimäistä panosta Heinolan Eläkeläisten ja Aluejärjestön liikunnalliseen kesäpäivään Hopearannassa.

Aivan täytyy tässä onnitella heinolalaisia. Ei suomenniemellä varmaankaan löydy montaa yhtä upeata kesäiseen yhdistystoimintaan tarkoitettua tilaa kuin tuo Hopearanta saleineen kahdessa kerroksessa, kenttineen, saunoineen, rantoineen.

Keskiviikon liikuntapäivä Hopearannassa todisti, että juuri tällaisia tiloja hyvinvointivaltiossa pitääkin ylläpitää, ja miten tärkeitä ne ovat. Niihin tullaan olemaan yhdessä, kuten tälläkin kertaa satapäisellä joukolla. Tavattiin tuttuja, rupateltiin, syötiin, nautittiin iloa tuottaneista ohjelmanumeroista – näytelmästä, lauluista, runoista. Kaikkea löytyi heinolalaisista omasta takaa, ei siinä tarvittu vieraan apua – mitä nyt Kävelypässeiltä.

Kuten oheisesta kuvasta näkyy oli osanotto Esko-pässin ohjaamaan jumppahetkeen runsas. joukolla pantiin liikettä niveliin. Tanner tömisi, kun eläkeläispolvi nousi. Ilme oli yhtä hymyä, kun ilmaa piti naapuri varoen suorin käsin viuhtoa. (Polvien narinasta ei välitetty.)

Tietysti muistimme kävelyn. Isolla joukolla kierrettiin lähimaaston reittiä. Pienempi joukko jäi salille ja rohkeimmat innosti Antti-pässi osallistumaan IKINÄ -lihaskunto- ja tasapainotestiin. Ja taas sai Antti onnitella testattuja: ”Maksimipisteet sulle, ja sulle, ja sulle…”

PekkaH: Arpajaisvoittajan tuntemuksia

Lähtö Keravalta oli ihan aikataulussa kun selvisi, että nuorempi Hannupässi oli odotustemme vastaisesti istahtanut Helsingissä toiseen autoon. Olimme hyvissä ajoin ennen kymmentä kohteessa ylisukupolvisen Heinolatuntijan Antin opastuksella ja av-tekniikan roudauskin onnistui niin, että voimme aloittaa aikataulussa.

Osallistujia virkistyspäivään oli Heinolan ja lahden alueelta kokoontunut toistasataa henkilöä. Kävelypässit sai kunnian aloittaa ja Antti esitteli pässifilosofiaa sekä Ikinä-kuntotestin perusteita. Testausta simuloitiin koko paikalla olevan joukon voimin ja Antti kutsui väkeä testattavaksi pian alkavan ruokailun jälkeen. Eskopässi veti pihalla vielä jumpan kaikille osallistujille ennen ruokailua.

Iltapäivän aluksi pääosa osallistujista teki pienen kävelylenkin lähimaastossa ja tutustui mm. lähellä olevaan siirtolapuutarhaan. Sillä aikaa osalle joukosta tehtiin tasapaino- ja lihaskuntotestit. Ohjelmassa oli myös Lahden eläkeläisryhmän näyttelemä sketsi sekä useita laulu- ja lausuntaesityksiä. Antti lausui isänsä Adiel Honkosen 70-luvulla Heinolassa tekemän runon.

Päiväkahvin jälkeen arvottiin vielä arpajaispalkinnot. Jotkut kävelypässeistä ehti käymään saunassa ja uimassa ennenkuin pässilauma suuntasi kohti kotilaitumia.

 AnttiH: suurkiitokset emännille ja isännille

Yhdistyksen puheenjohtaja Hely Alakokkare avasi tilaisuuden ja lupautui esimerkillisesti ja innokkaasti hyvin onnistuneeseen IKINÄ-testiin! Ketään muita unohtamatta kiitokset Elry:n Aaron Kalliselle terveisistään eläkeläisiä koskevan, nyt miltei satuttavasta katsauksesta yhteiskuntapolitiikkaan.

Kun saatoin esittää Adiel-isäni jo 50 vuotta sitten samaisessa Hopearannassa (vv. 1972-73) rustaamansa ”VANHUUS eilen – tänään – huomenna” -runon, kirjoitan täjän sen meitä kaikkia varmaan vieläkin velvoittavat loppurivit:

”Ei kaikki oo toki vielä hyvin,
mutta jos marssimme rivein syvin,
niin kerranpa koittaa aika Suomen,
jolloin on vanhoilla turvattu huomen!