Kesä on vehreimmillään ja linnut laulavat. Ilma on raikas, kun eilen satoi hiukan vettä. On nautinnollista kävellä, mieli virkistyy ja kunto kohenee. Aamuisin yksin kävellessä monenlaiset asiat pyörivät mielessä, erityisesti sellaiset kysymykset, jotka ovat uutisvirrassa pysyviä aiheita. Yksi tällainen on Talvivaara – Terrafame.
Asiantuntijat kilpailevat uutisissa siitä, kuka antaa ympäristön kannalta kielteisimmän lausunnon ja kuinka paljon veronmaksajien rahoja tarvitaan toiminnan käynnissä pitämiseen tai alasajoon. Ihmettelin näitä kustannuksia toiminnan jatkamiselle, käsittämättömät määrät miljoonia. Eivätkö ne lähes tuhat työntekijää, jotka kaivos työllistää maksa muka veroja? Minua kiinnostaisi tietää mitkä ovat valtion nettokustannukset toiminnan ylläpitämiseksi. Tästä en ollut nähnyt minkäänlaista mainintaa.
Toinen pysyvä aihe uutisissa on EU. Meikäihmiset olemme voineet seurata koko prosessin aina liittymisestä asti. Meille, jotka emme yhdentymisestä mitään ymmärtäneet, luvattiin työpaikkoja ja hyvinvointia. Piti kuulemma olla mukana niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään. Kun kysyimme sosiaaliturvan asemasta, sanottiin, että ne säilyvät kansallisessa päätösvallassa. Tiedossa kuitenkin oli, että Keski- ja Etelä-Euroopassa muun muassa vanhusten hoito rakentuu perheen tai vapaaehtoistoiminnan (kirkon) varaan. Meillä sen oli katsottu kuuluvan yhteiskunnan palveluihin, pohjoismaiseen hyvinvointimalliin. Kun tarvitsemme apua, tulee yhteiskunta auttamaan. Mietin että maan oikeistolainen hallitus purkaa nyt vauhdilla tätä mallia vanhuspalveluihin kohdistuvilla leikkauksilla, ollaan siirtymässä eurooppalaiseen malliin.
Mietin mitä muuta yhdistymisestä on seurannut ja totesin ainakin sen, että äärioikeisto on Euroopan eri maissa viimeisimmissä vaaleissa vahvistanut asemiaan, siis myös Suomessa. Huolestuttavaa tässä kehityksessä on se, että monet erityisesti apua tarvitsevat ja huonompiosaiset on saatu tukemaan näitä ääri-ilmiöitä. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Missä ovat nyt ne asiantuntijat, jotka veivät meidät yhteiseen Eurooppaan? Tämmöisiä asioita tulee pohdittua, kun aamuisin kiertelen lähimetsiä. Ajatus kulkee – ei aina niin järkevästi, mutta kuitenkin.
Jo antiikin filosofit, kauan sitten, näkivät kävelyn aktivoivan ajatuksia. Kannattaa kokeilla, minkälaisia ajatuksia Sinulle syntyy tai esimerkiksi millaisia ratkaisuja keksisit nykyisen kehityksen muuttamiseksi ja ikäihmisten palveluiden parantamiseksi
Kesäisiä kävelyretkiä toivottaa Pikku pässi.
– Pertti Vuorio