Kalevi Suomela: Venäläisetkin pystyvät tulemaan sääntöperäiseen maailmanjärjestykseen

Kävelypässien blogi julkaisee Kalevi Suomelan puheen, jolla hän lähetti kävelypässit Rauhankävelyn kolmannelle etapille keskuskirjasto Oodin edustalta 11. maaliskuuta.

Kalevi Suomela

Kiitos kutsusta ja onnitteluni teille, jotka olette valinneet näin mahtavasti symbolisen paikan tämänkertaisen kävelynne lähtöpaikaksi. Paikka pursuaa demokratian, sananvapauden ja sivistyksen symboleja.

Olette pyytäneet minua puhumaan rauhaan liittyvästä teemasta. Lukuisia mahdollisuuksia tuli mieleeni, mutta päädyin lähtemään liikkeelle entisestä tasavallan presidentistä Sauli Niinistöstä.

Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan viitaten Niinistö sanoi kerran, että ”kasakka ottaa kaiken minkä irti saa”. Se oli epäilemättä tulkittava yritykseksi ymmärtää Venäjän motiivia. Muuten kohtuullisesti tehtävästään selvinneeltä presidentiltä tuo lausuma oli onneton.

Siinä kammottavaa tointa, hyökkäyssodan aloittamista, yritetään selittää yhden presidentin, hänen hallituksensa ja mahdollisesti koko kansankin luonteella ja pysyvällä käyttäytymis-taipumuksella. Se ei tarkemmin ajatellen eroa kovin paljon siitä liiankin yleisestä kansanomaisesta mielikuvasta, että ”ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi”.

Itse ajattelen, että hyökkäys Ukrainaan on nähtävä Neuvostoliiton hajoamissotana ja tapahtumana, joka on paljolti analoginen Hitlerin päätökselle aloittaa toinen maailmansota ja elintilan valloittaminen idän alempiarvoisilta kulttuureilta Saksalle. Molemmissa tapauksissa nationalismi oikeuttaa hyökkäyksen, siis toimen, joka sääntöperäisessä kansainvälisessä järjestyksessä on ehdottomasti kielletty.

Sääntöperäinen kansainvälinen järjestys oli tässä suhteessa täysin selvä jo ensimmäisen maailmansodan ja Kansainliiton perustamisen jälkeen. Toinen maailmansota ja YK:n perustaminen ovat tehneet sääntöperäisen kansainvälisen järjestyksen käsitteen täysin yksiselitteiseksi. Hyökkäyssota suvereenia valtiota vastaan on rikos. Minusta se on poliittisista rikoksista kauhistuttavin. (Ajattelen näin oikeastaan riippumatta siitä, käytetäänkö puhjenneessa sodassa vain konventionaalisia aseita, vai turvaudutaanko myös – huonon sotaonnen parantamiseksi – ydinaseisiin.)

Kannattaa kiinnittää huomio myös siihen, että Neuvostoliitto, joka oli yksi alkuperäisistä viidestä ydinasevaltiosta, oli YK:n turvallisuusneuvoston jäsen. Sen paremmin Yhdysvallat kuin Neuvostoliittokaan eivät käyttäytyneet kylmän sodan aikana täysin moitteettomasti suhteessa kv-järjestyksen sääntöperäisyyteen. Molemmat käyttäytyivät kuitenkin riitävän hyvin, jotta järjestelmän sääntöperäisyys säilyi ja itse asiassa vahvistui yleisesti hyväksyttynä normina. Kysymys tässä oli tietysti ns. proxy-sodista, joissa USA ja NL esiintyivät ”järjestyksen ylläpitäjinä”.

Se taisi olla vuosi 2007, kun Putin tokaisi, että ”Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi”. Silloin hän oli jo pitkällä rakentamassa yhdessä patriarkka Kirilin ja ortodoksisen kirkon kanssa sitä pyhän äiti Venäjän tuhatvuotista historiaa, joka heidän mielestään määritti ne legitiimit alueet, joihin Venäjän vallan tulee ulottua. Ottamalla käyttöön sivilisaation käsitteen hän kielsi sääntöperäisen maailmanjärjestyksen legitimiteetin ja asetti sen tilalle ”venäläisen maailman” käsitteen.

Se on venäläisessä ajattelussa ollut paluuta menneeseen, regressio.

Eurooppalainen fasismi ja erityisesti saksalainen kansallissosialismi oli hyvin samanlainen regressio. Saksalaisista on kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen tullut varsin mallikelpoinen demokraattinen kansakunta. Niin sanoakseni ihmisaineksena venäläiset ja saksalaiset eivät eroa toisistaan. Jos saksalaiset ovat pystyneet tulemaan mukaan nykyaikaan, demokratiaan ja sääntöperäisen maailmanjärjestyksen kunnioittamiseen, pysyvät siihen venäläisetkin.

Varoittelut, että venäläisten kanssa ei pidä tehdä rauhaa ennen kuin se on hävinnyt Ukrainassa totaalisesti, eivät ole viisaita. Se on nyt hävinnyt jo aivan riittävästi ymmärtääkseen, että unelma imperiaalisesta Venäjästä ei ole tätä päivää. He joutuvat ymmärtämään, että venäläisen sivilisaation käsite ei voi korvata sääntöperäisen maailmanjärjestyksen valtio-suvereniteetin käsitettä. Se tulee samalla olemaan askel siihen ymmärrykseen, että omaksumalla aktiivisesti demokratian ja sääntöperäisen kansainvälisen järjestyksen käsitteet Venäjä pääsee mukaan maailman kansojen globaaliin yhteisöön tasaveroisena ja luonnonvaroiltaan rikkaana kansakuntana, joka kykenee helposti tarjoamaan kansalaisilleen hyvän elämän, ja hyötymään kansainvälisestä kaupasta ja kaikesta muustakin kansainvälisestä yhteistoiminnasta.

En lähtenyt liikkeelle Sauli Niinistöstä mollatakseni häntä ja mitätöidäkseni hänen vuosiaan Suoman tasavallan presidenttinä. Hän selvisi kahdesta kaudestaan melko mallikelpoisesti. Se, mitä hän venäläisistä sanoi, osoittaa vain kuinka sitkeitä sellaiset selitysmallit ovat yleisessä ajattelussa, joissa eri kansakunnilla kuvitellaan olevan ikään kuin pysyvästi joitakin taipumuksia, että se olisi jotenkin geneettistä. Ei ole! Kysymys on kulttuurista, eli paljolti oppimisesta ja muuttumisesta, nyt erittäin vaikutusvaltaisen Putinin tapauksessa valitettavasti pettymisestä ja suuttumisesta.