Pekka Isaksson
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!
Eino Leino
Joku, ehkä joutsenten suuri ystävä HonkosAntti, on viime syksynä tervehtinyt muuttomatkalle lähteviä joutsenia Eino Leinon Lapin kesän loppusäkein. Tänään aamulenkillä kuulen niiden muistaneen kutsun. Ahtialan peltoja ylittäessäni kuulen tutut trumpetit. Saan aamun harmaassa valossa kääntyillä pitkään ennen kuin näen soittajat. Kolme joutsenta lentää peltojen yli lounaasta koilliseen ja huutaa aamutervehdyksen. Nyt minulle, kohta kaikille, jotka ovat heränneet tähän varhaiseen kevätaamuun ja kulkevat niiden reitillä.
Runossa joutsenet vertautuvat suuriin aatteisiin, joiden toivotaan tekevän pesän pohjolaan ja palaavan, ”jos muutattekin maihin etelän”. Niin runoili Leino hänelle ominaisin suurin sanoin ja aatemielin. Meille maisille miehille ja naisille riittävät joutsenet sinällään ilman vertauskuvia. Mieli avartuu niiden näkemisestä ja kuulemisesta. Kohta tulevat toisetkin suuret, tulevat kurjet isoina auroina.
Oi kevät, hyvä on ihmisen kävellä ja antaa sarastuksen hieroa unen rippeet silmistä ja sielusta. Tajuan kaivanneeni tällaisia aamuja talven pitkinä pimeinä, kun yhä ikävämmät uutiset ovat varjostaneet mieltä. Tänään en halua niistä kirjoittaa, jokin toinen kerta sitten. Joutsenet ovat tulleet.
Kävelkää, hyvät ihmiset, ja kuunnelkaa kevättä!
Vastaa