Johan jumitti

Pekka Isaksson

Viime viikolla Suomi jumittui pakkasessa ja niin jumituin minäkin. Lupaavasti alkanut kävelyvuosi katkesi, kun lämpömittarin lukema laski Lempäälässä 24–25 asteeseen ja jumittui siihen, mitä muutamina öinä laski vielä muutaman asteen siitäkin. Eihän se tietysti ollut mitään verrattuna pohjoisen pakkasiin, mutta riittävästi pitääkseen minut sisätiloissa.

Lavitsapäivät jumittivat paitsi mielen myös lihakset. Alaraajat, varsinkin reidet, ovat harvoin olleet niin kipeät kuin viikon lopulla. En keksinyt siihen muuta syytä kuin vähäisen liikkumisen. Aamujumppa ei ollut riittänyt pitämään lihaksia vetreinä. Nyt näyttää paremmalta, mitä kävelysäihin tulee. Varmaan on viisainta pitää silti maltti mukana ensimmäisillä lenkeillä.

Pitääpä kertoa vielä pitkäaikaisemmasta jumittamisesta. Huomasin eilen, etten olekaan sellainen digiloikkaaja kuin olin kuvitellut.  Nyt digikompurointini suorastaan nolottaa, mutta joskus vielä saattaa huvittaa. Asia paljastui, kun valmistauduin Kävelypässien nettipalaveriin. Kuten Kävelypässien blogi kertoi joulukuun alussa, olemme päättäneet parantaa keskinäistä viestintäämme tekemällä aimo harppauksen digimaailmassa Googlen verkkopalvelujen avulla.

Siihen moniloikkaan kuuluvat nettipalaverit, joita pidämme kävelyretkistä ja muista asioista päättämiseksi, tai ainakin niistä jahkailemiseksi. Eilen harjoittelimme toisen kerran nettipalaveria. Ällistykseksemme ensimmäinen oli onnistunut kohtalaisesti, ja niin onnistui palaveri eilenkin vertaisohjaajamme Ninan opastuksella.

Olen erilaisissa teamkokouksissa ja muissa nettipalavereissa, myös näissä pässien palavereissa, väittänyt kivenkovaan, että minulla ei ole vuosi sitten ostamassani kannettavassa tietokoneessa kameraa. Niin olen ollut palavereissa näkymätön osallistuja, joka kyllä on nähnyt ruudulta muut osallistujat, mutta jota muut eivät ole nähneet. Se ei ole ollut suuri menetys noin esteettiseltä, jos kohta ei muultakaan kannalta, mutta minua se on harmittanut. Kuinka en varmistanut konetta ostaessani, että siinä on kamera, jollainen oli jo edellisessä, vuosikymmen sitten hankitussa kannattavassa? Olen etsinyt kameraa monta kertaa ja monta tuntia.

Eilen käytin ennen palaveria taas pari tuntia kameran etsimiseen koneesta. Epäilys sellaisen olemassaolosta iti, koska olin löytänyt kameraohjelman. Sen avaaminen oli avannut vain tyhjän mustan ruudun. Siinä oli linkit monenmoisiin asetuksiin. Mikään niistä ei saanut ruutua heräämään niin, että sille olisi ilmestynyt kuvaa minusta tai mistään muustakaan. Silkkaa pimeyttä.  

Lopulta kamera fyysisenä esineenäkin löytyi. En ollut ymmärtänyt sen paikkaa aikaisemmin. Kun olin eilen lukenut erilaisia netistä löytyneitä ohjeita, aloin ihmetellä, mikähän on niissä mainittu kamerapainike tai -näppäin. Vihdoin minulla välähti: onkohan se näppäimistössä. Ja sieltä se löytyi kannettavan koneen näppäimistön yläriviltä, niin sanottujen funktionäppäinten joukosta. Mustan näytön kirkasti kuva hämmästyneestä, suorastaan pöllämystyneestä Isakssonista, kun painoin näppäintä, jossa oli ikonina ruudun kehystämä ympyrä. Näppäin nousi ylös niin, että sen sivulta paljastui nuppineulanpään kokoinen kameran linssi. Niin saatoin osallistua pässipalaveriin muiden vertaisena puhuvana päänä. 

Olin jo ajatellut ostaa erillisen weppikameran, mutta onneksi alituinen rahapula oli estänyt sen. Siten vältyin vielä suuremmalta häpeältä. Irtokameran ostamisen jälkeen olisi tietysti heti paljastanut, että tietokoneessa oli jo valmiina kamera. Nolottaa kuitenkin: aikaa kameranäppäimen löytämiseen meni runsas vuosi. Ehkä olisi pitänyt lukea ohjeet aikaisemmin, mutta kukapa niitä heti lukemaan…

Lukekaa uusien vempaimien ohjeet, hyvät ihmiset, ja kävelkää harkiten, niin saatatte välttyä kompuroinnilta kaikissa mahdollisissa maailmoissa!