Itsekritiikkiä, maskeja ja malttia

Pekka Isaksson

Terveydenhoidon ammattilaiset ovat tiedotustilaisuuksissa ja tv-keskusteluissa vedonneet jatkuvasti nuoriin koronan torjumisessa. Näin teki viimeksi eilen (23.11.20120) television A-Studiossa  HUS:n infektiotautien ylilääkäri Asko Järvinen, jonka esiintymisiä olen oppinut suuresti arvostamaan.

Niin tein nytkin. Järvisen vetoomus nuorille on paikallaan. Oman kokemukseni perusteella nuoret eivät ole ainoa ryhmä, jolta on syytä toivoa vielä nykyistäkin vastuullisempaa käyttäytymistä. Sellainen toivomus on paikallaan esittää myös meille íkäihmisille. Kun päättäjät ja asiantuntijat eivät kai kunnioituksesta ikävuosiamme kohtaan kehtaa tehdä sitä, niin tehdäänpäs se itse.

Ihan ystävällisessä itsekriittisessä hengessä. Tämän sanon siltä varalta, että joku epäilisi minun itsekritiikkini olevan samanlaista kuin Nobel-kirjailija Mihail Solohovin Aron raivaajien Haukisvaarin. Vaari haukkui kolhoosin itsekritiikkikokouksessa perusteellisesti kaikki muut läsnäolijat. Häntä siitä moitittiin ja sanottiin, että eihän tuossa ollut jälkeäkään itsekritiikistä. Haukisvaari hämmästyi ja vastasi, että kuinka niin ei ollut itsekritiikkiä. Minä ihan itse tässä kritisoin.

Rakentavasti voi siis todeta ilman sen suurempia pässin sarvia ja hampaita, että emme me ikäukot ja -akat ole itsekään aina kunniaksi harmaille ohimoillemme. Niiden takana voisi olettaa asustavan jonkinlaista viisautta, mutta, mutta: Liian moni meistä on jättänyt kaupassa tai muussa julkisessa tilassa asioidessaan kasvomaskin kotiin; liian moni kävelee mennen tullen käsidesien ohi; liian moni jää pitämään ikätoveriensa kanssa turpakäräjiä hyllyjen väliin tai kaupan ovelle, parhaassa tapauksessa käsidesitelineen eteen.

Aina emme ole jaksaneet yhdistysten kokouksissa ja tapahtumissa muistaa turvavälejä ja kasvomaskeja. Olen kuullut laiminlyöntiä selitettävän sillä, että mehän olemme tuttuja, emme me maskia tarvitse. Jotenkin olemme onnistuneet sulkemaan silmät ja korvat tiedolta, että hyvin suuri osa tartunnoista on peräisin perheistä, lähipiiristä ja tuttujen kohtaamisista sekä harrastuksista. Viimeisen kahden viikon aikana tämäkin tieto on kerrottu lukemattomia kertoja kaikissa tiedotusvälineissä.

Joka tuutista tuleva koronatiedotus saattaa aiheuttaa ärtymystä ja miltei allergisia oireita. On sanottu, että koronalukujakaan ei pitäisi jatkuvasti kertoa. Kerta viikossa kuulemma riittäisi. Mitäpä tähän voisi sanoa muuta kuin sen, että tilanne muuttuu juuri tällä hetkellä hyvin nopeasti. Sen vuoksi kannattaa seurata tartuntojen ja sairastumisten määrää erityisesti omassa maakunnassa ja kunnassa. Monien pikkupaikkakuntien esimerkit ympäri maata osoittavat, että tartunnat saattavat ryöpsähtää myös siellä, missä niin vähiten odottaisi käyvän.

Edessä on joulun ja uuden vuoden aika. Niin mukavaa kuin sen odottaminen onkin, se muodostaa tänä vuonna aivan erityisen haasteen. Perhekokoontumisten lisääntyminen kasvattaa tartuntaryppäiden riskiä.

Jotta tämä ei menisi aivan yksinpuheluksi, niin annetaanpa sananvuoro Järvisen tamperelaiskollegalle. Tampereen yliopistollisen sairaalan infektioyksikön ylilääkäri Jaana Syrjänen sanoi tänä aamuna Aamulehden jutussa, että erityistä varovaisuutta on syytä noudattaa ystävien ja sukulaisten tapaamisissa, työpaikoilla ja harrastuksissa: ”Ystävien ja sukulaistenkin tapaamisissa pitäisi aina miettiä, kuinka ne voidaan toteuttaa turvallisesti.”

Kaikki vuodenvaihteeseen liittyvät olosuhteet eivät sentään suosi koronaa. Joulutauot yhdistys- ja muussa harrastustoiminnassa vähentävät lähikontakteja myös siellä, missä koronanyrkit ja -työryhmät eivät ole vielä päättäneet jyrkistä rajoituksista. Joulurauha on tänä vuonna tavallistakin tervetulleempi. Mikään ei estä pidentämästä sitä siirtämällä yhdistysten kevätkauden alkua muutamalla viikolla.  Mielenmalttia ja presidentti Sauli Niinistön peräänkuuluttamaa kurinalaisuutta voi osoittaa niinkin.

Maltti kaikissa toimissa ei ole nyt valttia vain itsen ja läheisten kannalta. Juuri luin toisen taustoittavan uutisjutun. Epidemologian professori Pekka Nuortti yrittää vääntää siinä meille maallikoille rautalangasta, että matala epidemiataso on tosi hyvä juttu myös silloin, kun rokotukset alkavat. Jos epidemiatilanne on vaikea, eivät rokotteet välttämättä pysy viruksen leviämisen perässä etenkään rokoteohjelmien alkuvaiheessa. Koko väestön rokotesuojan tehon ja nopeuden kannalta on eduksi, että epidemia painetaan lähiviikkoina ja kuukausina mahdollisimman alas.

Otetaanpas itseämme niskasta kiinni ja kietaistaan maski kasvoille ja ollaan muutenkin harmaiden ohimoidemme arvoisia, kun menemme muiden ihmisten keskuuteen.

Ja tietysti kävellään. Se virkistää kummasti. Muistakaa myös, hyvät ihmiset, huomioliivi tai muu heijastava pinta!