Ilma oli raikas, ja ihana oli kävellä

Pekka Isaksson

Loutintieltä olemme jatkaneet polulle, jonka ulkoilijat ja koirien ulkoiluttajat ovat tallanneet metsään. Arvelemme pääsevämme tätä kautta Jokelantielle, kunhan suunta pysyy lännessä. Alussa polku siihen suuntaan viekin, mutta kääntyy sitten itään. Kohta olemme rautatien varressa. Huoltotielle emme voi mennä emmekä pääsisikään. Kulun estää metrin korkuinen aita, emmekä me arvokkaat kävelypässit halua ryhtyä rimpuilemaan sen yli varsinkaan, kun kulkeminen tiellä on selvästi kielletty.

Onneksi polku kääntyy uudelleen länteen, kiemurtelee havumetsässä, nousee yllättävän korkealle ja laskeutuu jyrkähkösti pieneen alanteeseen. Uusi nousu pienelle harjulle tai maanselälle ja sieltä löytyy  leveämpi polku. Ei tarvita monta askelta, kun edessä aukeaa odotettu näkymä Jokelantielle. Polun ja tien risteyksessä on kyltti: Kivipuronpolku. Sillä olemme astelleet muutamat viimeiset mdetsäaskeleemme tämänpäiväisellä etapilla kohti Eläkeläiset ry:n retkeilypäiviä Kalajoella.

Joku voisi epäillä, että me onnettomat eksyimme lumiselle metsäpolulle, kun emme viitsineet palata takaisin Saunakallion keskustaan huomattuamme Loutintie umpikujaksi. Tunnustetaan, että vahingossahan me sinne Loutintien loppupäähän kyllä jouduimme, mutta siitä eteenpäin olimme tarkasti ja hyvässä järjestyksessä kartalla. Ei ollut meidän syymme, että oikeaksi arvioimamme polku mutkitteli. Veipä silti lopulta Jokelantien varteen ja Jokelaan.

Ja onnellisia, kovasti onnellisia olimme tästä hauskasta sattumuksesta, että tasaisen kävelytien sijasta saimme taivaltaa kiemurtelevalla ja kumpuilevalla polulla, jota reunustivat lumiset puut. Loppumatkasta niiden oksilla alkoivat kimallella auringon valossa välkkyvät timantit. Ilma oli raikas, ja ihana oli kävellä. Moneen kertaa kiittelimme oivaa onneamme ja mainiota päättäväisyyttämme, kun lähdimme tälle polulle.

Niin sujui paras osuus Kohti Kalajokea -kävelyn kuudennesta päivästä ja sen etapista Järvenpäästä Jokelaan. Minun kävelyni jäi tosin hieman lyhemmäksi, sillä pääsin muiden kävelypässien seuraan vasta Saunakalliolta noin pari kilometriä Järvepäästä Jokelan suuntaan. Valtionrautatiet, joka on uskollisesti ja muistaakseni myöhästelemättä kuljettanut meitä eräänkin kerran päivämatkojen alkuun ja illalla taas kotiin, sattui juuri tänään kömmähtämään pari-kolmekymmentä minuuttia. Lopulta ehdin mukaan siis Saunakalliolta ja vieläkin kiittelen sallimusta, että en myöhästynyt tuolta hienolta metsäosuudelta.

Ehkä meidän kävelypässien pitäisi peräti villiintyä, hylätä kulttuurimaisemat ja karata metsien huomaan kuin Jukolan veljekset Impivaaraan. Tai ehkä ei sentään: jäisivät silloin monet mukavat tapaamiset kokematta. Sellainen meitä odottaa seuraavallakin etapilla keskiviikkona 15.3. Silloin kävelemme Jokelasta Hyvinkäälle ja Hyvinkään Eläkeläisten vieraaksi.

Kohti Kalajokea emme kävele yksin. Lainaan Hannele Pitkä-Liukkosen viestiä:

” Hei Pekka, haastekävelyn aloitin 9.1. Askeleita aloin merkitä ylös aluksi epämääräisesti 16.1. Pyöräilyn lisäsin 21.1. Ulkokuntosalin lisäsin 30.1., siis aina ohimennessä muutamat sarjat. Nyt kilometrejä 199,45, pyöräilykilometrejä 155,89 ja askeleita 3568 96.

Uskollinen kävelykumppanini suursnautseri Tovi on minimissään vetänyt saman ja aina vapaana ollessa tuplat, kun se vielä Vesan kanssa tekee aamulenkit minun vielä nukkuessa ruususen unta. Marja-Liisa Laurén on kerryttänyt 121 km välillä 15.1.-25.2. Toikkasen Sirka-Liisa vastasi juuri, että vasta 35 km, kun on ollut kipeenä, lupaa tulla perässä.

Me jumpparit mennään Matin ja Tepon teemalla Vauhti kiihtyy kuten mentiin risteilylaivalla.”

Kävelkää tekin, hyvät ihmiset, kävelkää kevyenliikenteen väylillä, turvallisilla tienpientareilla ja metsäpoluilla!