Ilkka Taipale yhdisti Kävelypässien Rauhankävelyn komeaan perinteeseen

Pekka Isaksson

Kävelypässien Rauhankävely Raisioon alkoi komeasti. Suuri ansio siitä kuuluu Ilkka ja Vappu Taipaleelle, jotka olivat tulleet lähettämään ryhmämme matkaan. Ilkka Taipaleen puhe oli niin oivallinen katsaus rauhanliikkeen historiaan ja samalla se eli niin hyvin tässä ajassa, että kävelypässit silminnähden vaikuttuivat ja vahvistuivat. Mieli lämpeni koleassa kevätilmassa. Oli hyvä lähteä taipaleelle. Askel oli tavallista kepeämpi, vaikka keli oli kevään loskainen ja sää sateinen.

Miltei nolostutti, kun Ilkka Taipale yhdisti vaatimattoman kävelymme rauhanliikkeiden ja yksittäisten aktivistien rauhamarssien ja -kävelyiden hienoon historiaan. Aivan ansiottomiksi emme kuitenkaan itseämme kokeneet. Puhetta kuunnellessa vahvistui tunne, että olimme valinneet kymmenvuotiskävelymme teeman oikein.

Sotilaallinen jännitys ja väkivaltaiset kriisit tuntuvat lisääntyneen kaikkialla maailmassa. Euroopassa Ukraina on puolustautunut jo kaksi vuotta Venäjän julmaa hyökkäystä vastaan. Niinpä kävelyn aloituspäivä oli enemmän kuin sopiva, olihan viikonloppuna kulunut täsmälleen tuo kaksi vuotta hyökkäyksen alkamisesta. Gazassa Hamas ensin iski raa´asti siviileihin ja Israel on vastannut tavalla, jota syystä on kutsuttu joukkotuhonnaksi.

Sodat ja erityisesti uhka Ukrainan sodan laajenemisesta ovat nostattaneet paitsi pelkoa myös militaristista uhoa ja kaikenlaista sapelinkalistelua. Militarismia on lietsonut myös Suomen liittyminen Natoon. Puhe rauhasta ja teot sen puolesta saattavat tuntua tuuleen huutamiselta.

Ilkka Taipaleen puheen kuunnelleista tuskin kenestäkään tuntuu siltä. Meihin valoi optimismia Ilkan siteeraama vanha viisaus, että rauhan saavuttaminen vaatii seitsemän sukupolven työn.  Työ on sentään hyvällä alulla, kun me olemme hänen arvionsa mukaan jo toinen rauhantekijöiden sukupolvi.

– Tutkimusten mukaan väkivalta maailmassa on jatkuvasti vähentynyt, vaikka muulta tuntuu. Väkivalta pullahtelee aina välillä pinnalle, mutta ei läheskään niin laajasti ja tuhoisasti kuin aikaisemmin, Taipale rohkaisi.

Kävelypässien tunteet tiivisti hyvin Hannu Partanen, jonka mielestä oli todellinen ilo kuunnella Taipaletta.

– Rauhasta ei ole viime vuosina juurikaan puhuttu, kun militarismi on saanut niin valtavasti tilaa poliittisessa ja yhteiskunnallisessa puheessa. Siksikin oli virkistävää kuunnella Taipaletta, joka hahmotteli niin komean ja toden kaaren rauhanliikkeiden ja -työn historiasta. Se ilahdutti.

Mitä tulee tuuleen huutamiseen, niin onneksi kävelypässeillä on yleensä hyvät, kävellessä karaistuneet keuhkot ja tunnetusti kelpoiset äänijänteet. Kyllä meistäkin ääntä lähtee, jos tarve vaatii. Ja ehkä vastatuulet ovat leppeän lounaisia nyt, kun olemme matkalla kohti länttä ja Raisiota.  Enemmistö meistä on saanut elää koko elämänsä rauhan oloissa, joskin iäkkäimmät ovat syntyneet jatkosodan aikana. Samanlaista mahdollisuutta elää rauhassa me toivomme lapsenlapsillemme ja kaikille ihmisille. Ja onpa lapsenlapsilla ja heidän jälkeläisillään puuhaa rauhantyössäkin, jos Taipaleen aikajana rauhan tekemisestä pitää paikkansa – sitten kun meidän vahtivuoromme on ohi.

Kävelymme teema sopii näin juhlavuonna hyvin kävelyjemme perinteeseen. Vuonna 2017 oli luontevaa kävellä Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi, seuraavana vuoden 1918 kansalaissodan uhrien muistoksi.

 Aina tavoite on ollut pitää yllä vireää mieltä ja hyvää kuntoa ja muistuttaa toisillekin ikäihmisille liikunnan terveys- ja muista hyödyistä. Niin nytkin, mutta olkoon kävelymme tavallista rauhallisempaa. Seuraavan kerran olemme tien päällä yhdessä viikon päästä, maanantaina 4.3. Kävelyn toinen etappi alkaa silloin kello 10 Leppävaaran asemalta ja päättyy Kauklahden asemalle. Tervetuloa mukaan, ja kävelkää hyvät ihmiset tässä välissäkin maltillisesti rauha mielessä, jalat lämpiminä.