Antti
Kävelypässistö käppäili yli 100 kilometriä…… eli viisi pässiä ja kukin ainakin 20 kilsaa. Vappukävelyjen jälkeen viikon toinen kimppakävely kokosi viisikon ensin junalla Iittalaan ja sieltä sitten patikoiden Toijalaan vai mikä paikka se tavoitteena olikaan?
No, kohdehan oli AKAA, joka jo vuonna 2007 palautui Toijalana yli vuosisadan verran aiemmin tunnetun alueen nimenä. Oikeasti Akaalla on kuntana pitkät perinteet sillä seudulla on ollut varhaista asutusta jo vuosituhansia ennen ajanlaskumme alkua. Erikoista on arvailu Akaa-nimen synnystä, mutta siihen selittelyansaan tässä en ryhdy.
Vaikka k-pässistö oli aiemminkin sivuutellut tai ohitellut, junalla tai patikoiden seudun, kovapäisiin kalloihimme se otti nyt paikkansa erikoisen kauniina pitäminämme maisemina, ihanan kevätaurinkoisella ilmastolla, jota piristivät leppoisat raesadekuurot
HannuP
Jokainen pässien kävelyretki ja tapaaminen opettaa jotain uutta! Vähäisellä kokemuksellani rohkenin kirjoittaa näin vahvasti jo edellisestä retkestämme. Vaan eipä huolta, väittämäni pitää ja kestää – tämän päivän kävely Iittalasta Toijalaan vahvisti sen.
Sen lisäksi, että Hämeenlinnan Iittala on suomalaisen lasin ja muotoilun kaupunki on se myös naivismin tyyssija. Naivistit Iittalassa –taidenäyttely muutti Iittalaan jo vuonna 1989. Siitä alkaen kesänäyttely, joka perustuu kansainväliseen käsitykseen naivismista taidesuuntauksena, on tehnyt tunnetuksi suomalaista naivismia.
Naivismi ilmenee maalauksissa ja veistoksissa. Tyyliä kuvaillaan sanoilla lapsekas, vilpitön, luonnollinen ja sitä käyttävät usein itseoppineet taiteilijat. Teokset ovat tavallisesti värikkäitä ja koristeellisia. Yleisvaikutelma useimmiten on hauska tai optimistinen. Huumorin ohessa voi olla lempeää yhteiskuntakritiikkiä.
Näin on, totesimme heti kohta reittimme alussa, kun kävelimme Iittalan asemalta kevyenliikenteen alitunneliin, jonka sisäänkäyntiä koristivat värikkäät maalaukset. Taide kuuluu kaikille, myös pässeille, totesimme yhtenä miehenä ja asetuimme betoniin maalattujen teosten viereen kuvattavaksi.
Hyvään yhteiskävelyyn kuuluu vapaa jutustelu väliin kevyemmistä ja väliin hieman vakavimmistakin aiheista, tarinat tosi elämästä ja tietysti rehti ja iloinen läpän heitto. Näin tälläkin kertaa.
Naivismiin palattiin uudelleen hieman sattumalta, kun lähellä Toijalaa reitistämme erkaantui tie Urjalaan. Joku meistä loihti pohtimaan, miten tuo Urjala-nimi tuntuu kovin tutulta, vaikka ei itse siellä ehkä ole koskaan käynytkään. Ja pian jokaisen mieleen nousi ”Urjalan taikayö”.
Urjalan taikayö, tuo Martti Huuhaa Innasen vuonna 1967 julkaistu kappale, joka oli suuri hitti saman vuoden syksyllä. Sen on säveltänyt Erkki Lindström ja sanoittanut Innanen itse.
Jokainen meistä pässeistä on sen verran iäkäs, että muistaa hyvin Innasen ja hänen tuotantoaan. Monipuolinen Innanen maalasi myös naivistisia tauluja. Ja naivistiseksi voinee sanoa myös hänen laulujaan.
Siinä sitten pätkän matkaan hyräiltiin ja vihelleltiin Urjalan taikayötä, kohtalon lapsi Elsaa ja mitä niitä kaikkia onkaan. Vaan laulamaan ei ryhdytty, ei ainakaan porukalla…
Ripa
Pässikävely jatkui tänään Iittalasta Toijalaan, joka nykyään onkin osa Akaan kaupunkia. Me kuitenkin pässimäisesti puhumme edelleen Toijalasta. Matka sujui leppoisasti Iittalantietä ja sitten maantie 303:sta, jolla taas jouduimme tepastelemaan jonomuodostelmassa kevyen liikenteen väylän puutteessa. Kilometrit kuitenkin taittuivat reippaaseen tahtiin. Kilometrejä kertyi yhteensä 20,45. Pekka I:n reitityksen perustella niitä olisi pitänyt olla 20,3, mutta tuohon ylimääräiseen matkaan emme uuvahtaneet. Askelia minun askelpankkiini kertyi 27344.
Matka taittui perinteisen hämäläisessä peltomaisemassa, joka paikkapaikoin muistutti Niskavuoren kartanon tiluksia. Ei maasto kuitenkaan aivan tasaista ollut, sillä korkeusero reitin matalimman ja korkeimman kohdan välillä oli 119 metriä. Pari muutakin nyppylää ylitti 100 metrin.
Sää oli taas mitä mainioin suurimman osan matkaa. Vain raekuuro – tai oikeastaan kaksi – yllätti viitisen kilometriä ennen määränpäätä. Kuurot kestivät kuitenkin yhteensä vain 5-10 minuuttia ja rakeet olivat pehmorakeita – eli enemmän lumisen kuin jäisen oloisia ja kokokin tuollaista 5 millin luokkaa. Joten selvisimme tästä koettelemuksesta urheasti kuin muinaiset kalastajat Pohjanlahden syysmyrkyistä.
Perille Toijalaan päästyämme aikaa oli kulunut – pakolliset tankkaustauot ja välttämättömät kuvaustauot mukaan lukien – 4 tuntia 56 minuuttia. Siitä se taas maanantaina 8.5. lähtee.
Jorma
Perille pääsee myös kävellen ja samalla kirkkoja katsellen.Kevään aikana kävelypässeilyreissujemme aikana olen huomannut erään asian: perille pääsee myös kävellen. Ja näin on käynyt tähän asti jokaisella etapillamme, eikä ole epäilystäkään ettemme onnistuisi pääsemään perille vastakin.
Keskiviikkoaamuna 3.5.2023 me neljä Helsingissä asuvaa starttasimme kotoa jo kuuden jälkeen. Junamme kohti Iittalaa lähti klo 7.10. Myöhemmin seuraamme liittyi AnttiH. Jokelan asemalta. Iittalassa olimme hieman ennen yhdeksää. Tuli taas todistettua, että myös junalla on mahdollisuus päästä perille.
Tällä kertaa minä innostuin kuvaamaan kirkkoja, tosin sain kännykkäni filmille vain kaksi. Iittalan kirkosta sain aivan lähikuvan. Olisin mieluusti käynyt myös sisällä, mutta matkamme jatkui ja kävelimme ohi. Kun saavuimme viimein Toijalaan ja kävelimme sillalla lähellä asemaa, huomasin kaukaisuudessa Toijalan kirkon tornin. Tietenkin kuvasin myös sen.
Kirkon sanoma ei minua puhuttele, mutta mielestäni kirkkorakennukset ovat osa ihmisten kulttuuria ja historiaa, minkä vuoksi ne ovat myös kiinnostavia. Olen aina surullinen kun kirkkoja tuhoutuu tulipaloissa tai muissa onnettomissa tapahtumissa.
Junalla pääsee, mutta kävellen näkee enemmän.
Esko
Tämän päivän terveiset: Oli taas hieno kävelypäivä. Varauduimme sateeseen mutta säästyimme. Kotitiellä vastassa oli upea sateenkaari osoittamassa mihin pitää suunnata.
Minulla tuli yli 25 km kävelyä kun reitin jälkeen jouduin vielä asioille Vuosaareen.
Päivän keskusteluissa erityisesti jäi mieleen tuleva teatteritarjonta. Kävin eilen tiistaina katsomassa ennakon näytelmästä Pentti Linkola- kaltaisemme? Mielenkiintoinen esitys, minulla on ryhmävaraus 22.9 ko esitykseen. Suosittelen. Tosin listalta löytyy parikymmentä toinen toistaan hienompaa esitystä.
Kävelyn lisäksi kulttuuri kantaa.