Pekka Isaksson
Kävelypässit ovat jatkuvasti kompuroineet. Eivät sentään harrastuksessaan maantiekävelyssä, vaan keskinäisessä yhteydenpidossa digivempaimilla. Vaikka meitä ei ole kuin kymmenkunta, ovat sähköpostin viestiketjut, kalenterit ja suunnitelmien verkkoversiot toisinaan sellaisessa solmussa, että isä-Erkkikään ei niistä saisi selvää, jos semmoinen ukko olisi meille tarjolla.
Tämän viikon maanantaina tartuimme asiaan istahtamalla Jokelan vanhan tiilitehtaan kuuluissa ruokalassa koulunpenkille. Opettajaksi saimme Nina Makkosen, joka yritti saada puuhiimme järkeä ja järjestystä esittelemällä Google-ohjelmistopaketin ja siihen myös kädestä pitäen opastamalla.
Ninaa ei voi millään muotoa verrata Seitsemän veljeksen ankaraan lukkariin. Silti minulle tuli Jokelassa välillä tunne, että melkoisessa lukkarinkoulussa meitä kovapäisiä tässä ahdistellaan uudella aapeluksella, digimaailman aapeesee-kirjalla.
Nina osoittautui mainioksi opettajaksi. Ehkä vielä onnistumme vaeltamaan digimaailmassakin, eikä tarvitse Impivaaraan kappaista. Senpä näkee. Ensimmäisen kerran kokeilemme Googlen mahdollisuuksia 18.12. verkkokokouksessa.
Antti Honkonen:
Koulutus oli tuiki tarpeellinen ainakin minulle, vaikka en ihan (ikääntymiseeni vedoten) kaikessa ehtinyt Ninan vauhtiin. Mutta kiitos myös Aarnon, pääsen vielä ensi keskiviikkona Hyvinkään Järkkärille ”ehtoja suorittamaan”. No, hieman taisi muillakin olla uusien viritysten kanssa kommunikointivaikeuksia sillä yksi tunti meni vähän kuin tammikuussa Helsingistä lähdössä, ”askel eteen ja kahden askeleen lipsahdus taaksepäin”. Mutta uuden ja oletettavasti paljon paremman viestimiskäytännön oppimistahto lopulta voitti.
Jos Googlelle ei ole maailmalla keksitty lisänimeä, ainakin itse olin ruokalassa kuulevinani kuiskaillen tai muristen kirosanaa tai pelottavaa hahmoa muistuttavan sanan ”Goljatti”. Totta vie sopiva nimittely, mutta paikalla olijoiden yhteisesti nyökyttelemällä hyväksymä uusi apurimme siitä tulee… pikku hiljaa.
Itse sain G-tunnuksen käyttöön pari tuntia kurssituksen jälkeen, mutta ilmeisesti jo tämän viestin saatan onnistua lähettämään ko. upouudella gmail-postillani, jota en ymmärrettevistä syistä olisi halunnut, mutta jo nyt en halua lopettaa. Mutta niin vain – miltei hetkessä – kävi. (Hotmail.fi -pääte jää niskuroinnistani huolimatta siis pikkuhiljaa historiaan.)
Toiveikkaana odotan jouluviikkoa, jonka alussa 18.12. pässistö kokoaa jo miltei kymmenvuotisen historiansa aikana poppoonsa koolle ensimmäisen kerran omaan miitinkiinsä ihan netissä. Ehkä siihen kuuluu ainakin enemmän tai vähemmän pakollisena ”tavaramerkkinä” koko ajan paikallaan kävelyä.
Hannu Hurme:
On se upeeta, että äijäkonklaavi jaksaa tuonkin päivän lailla viettää aikaa itsensä ja yhteistoimintansa kehittämiseen. Toimeen ryhtyminen oli tarpeellista.
Tiedonjano näkyi itse kussakin. Se oli into oppia.
Itse opin jopa joitain perusasioita, joista minulla ei ollut tietoakaan. Tai en nyt ole ihan varma opinko… Tulevaisuus sen näyttää.
Nina oli valmistautunut opetukseensa antaumuksella ja hänellä oli meihin opetuksessaan aivan oikeanlainen ote.
Nyt odotan jännityksellä mitä tapahtuu 18.12., suurena Meeting-päivänä.
Jorma Pikkarainen:
Kävelypässien koulutustapaaminen alkoi jännästi: puolet pässeistä oli unohtanut pässiliivinsä kotiin tai sitten he olivat olettaneet, ettei niitä tällä kertaa tarvita. Ei niitä oikeastaan tarvittukaan siinä mielessä, että emme näyttäytyneet ulkopuolisille. Toisaalta liivien pitäisi olla päällä kun otamme (tai joku muu ottaa) aina yhteiskuvia, jotka sitten joka tapauksessa julkistetaan pässiblogissa, facebook-postauksissa jne. No, oli miten oli, asia aiheutti kuitenkin jonkin verran keskustelua tietynlaiseen käyttäytymiseen pyrkivässä porukassamme. Huomautan, että keskustelumme oli sivistynyttä. Kuinkas muuten, kävelypässit eivät ole sellaisia kuin monet toisenlaiset liivijengiläiset.
Liivikeskustelusta päästyämme aloimme keskittyä siihen asiaan, jonka vuoksi olimme tällä kertaa kokoontuneet eli digikoulutukseen. Suurimmalla osalla oli mukanaan kannettavat koneet, yhdellä oli tabletti ja kahdella kännykät. Itse kuuluin kännykällä varustautuneisiin. Koulutus sujui jouhevasti mainion kouluttajamme Ninan johdolla. Uusia niksejä löytyi ja opimme myös uuden tavan pitää toisiimme yhteyttä ja se saa myös jatkoa aivan lähitulevaisuudessa. Saapa nähdä, miten onnistumme vai tarvitsemmeko lisäkoulutusta.
Esko Grekelä
Nina oli hyvä ja kärsivällinen opettaja. Oli hyvä havaita, että meillä pässeillä on jokaisella enemmän tai vähemmän opettelemista digin kanssa. Ninan kärsivällisyydellä pääsimme eteenpäin. Itse en kaipaa virtuaalikokuksia, onneksi vain tunti on ilmaista aikaa kokousten pitämiselle. Kävelyt, tapaamiset ja yhdessä tekeminen on pässeilyssä ja muutenkin parasta.
Pekka Heikkinen:
Koulutuspäivä oli ihan mukava. Minulla on Gmail ollut käytössä vuosia ja pädissä ja applen puhelimessa kalenteri käytössä. Voin myös käsittääkseni osallistua Googlen sovelluksella pidettyihin kokouksiin mutta en mielelläni ryhdy järjestäjän rooliin tälläisissä kokouksissa.
Suhtaudun kriittisesti uusien välineiden käyttöönottoon ja etäkokouksiin yleensäkin vaikka olen päässyt ja pääsen osallistumaan niihin useilla välineillä. Jos kävelypässien yhteydenpitotapoja muutetaan, sopeudun tilanteeseen mutta yritän omalta kohdaltani välttää sähköisten välineiden käyttöä.
Risto Ahonen:
Koulutustilaisuus oli hyvä ja itselleni olisi tietysti ollut vielä parempi, jos mukana olisi ollut kone. Lyhyesti voin todeta, että olen löytänyt Google-tilini ja ilmeisesti minulla on myös Gmail-osoite. Asia vaatii vielä tarkastelua apuvoimien kanssa.
Toivottavasti tuohon 18.12. mennessä saan hommat hanskaan. Tosin tuo päivä on minulla (meillä) pakkauspäivä seuraavan päivän Vietnamiin lähtöä varten. Ja klo viideksi pitää mennä Kinaporiin keikalle. Että silleen.
Vastaa