Aamujumppa

Pekka Isaksson

Koronaepidemia on vaatinut vielä pitempää pinnaa kuin moni osasi sen alkuvaiheessa arvata.  Nyt vaikuttaa siltä, että ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen tartuntahuippu Suomessa ja monessa muussa maassa on saavutettu.  Mitä tapahtuu kesällä ravintoloiden auettua, suomalaisten lähtiessä kesälomille ja tapahtumien osallistujarajojen höllennettyä, sitä ei tiedä Erkki eikä THL:n Taneli Puumalainenkaan.

Epävarmuus on varmaan pahimpia koronan vitsauksia. Toinen hankala asia on elämänpiirin kaventuminen, vaikka sillä on valoisatkin puolensa niille, joiden elämä on ollut liian kiireistä.  Kaventuminen näkyy toiston pysyvyytenä. Vaikka epidemiasta ja sen etenemisestä tulee jatkuvasti uusia tietoja, on elämässä entistä enemmän toistoa. Päivät ovat yhä enemmän toistensa kaltaisia. On kuin olisimme siirtyneet elämään Mika Waltarin Sinuhe-romaanissa. Motoksi voi kirjoittaa kirjassa usein toistetun ajatuksen, että ei mitään uutta auringon alla.

Epävarmuus ja pysyvyys: eivätkö ne neutraloi toisiaan? Eikö pysyvyys auta sietämään epävarmuutta. Kyllä niinkin on, mutta puuduttavalta toiston pysyvyys aina silloin tällöin tuntuu. Siitä huolimatta uskallan ylistää ja suositella vielä yhtä pysyvää elementtiä arkipäivään. Se on  aamujumppa.

Tuttu toimittaja nuoruusvuosiltani tapasi lainata aapista ja sanoa isoon ääneen, että ”AA-MU AL-KAA AAL-LA”. Se oli sitä aikaa ja sen ajan toimittajahuumoria. Tätä nykyä aloitan päiväni aamujumpalla ja surkuttelen, etten ole tehnyt niin vuosia ja vuosikymmeniä sitten. Eipä tullut mieleenkään, vaikka lähipiirissä oli hyviä esimerkkejä ja suosittelijoita, enonikin. Hän piti rankan metsä- ja muun ruumiillisen työn rasittaman kroppansa kunnossa puolen tunnin päivittäisellä voimistelulla ainakin nelikymppisestä alkaen.

Aamujumppaan innostuin jo ennen koronaa ja TV2:n mainiota Jumppahetkeä, joka lähetetään joka aamu kello 8.50.  Minä ehdin onnekseni osallistua Eläkeläiset ry:n liikuntakurssille. Se oli tarkoitettu aloitteleville liikunnan vertaisohjaajille. Siellä Hannele Pitkä-Liukkonen opetti meille monen muun hyvän ohjelman lisäksi niveliä aukovan aamujumpan. Se löytyy Eläkeläiset ry:n kotisivuilta, tämän linkin takaa. Pyrin tekemään sen joka aamu heti kohta,  kun herään. Yleensä käyn voimistelutuokion jälkeen norjin – no hyvä on, 69 ikävuoteen suhteutettuna norjin – nivelin ja lihaksin aamukävelyllä ja syön aamiaisen.  Sitten osallistumme, nyt siis kahdestaan, vielä Jumppahetkeen, joka vaihtelee mukavasti.

Kun olen näin rasittanut ja hellinyt kehoani, menee loppupäivä itsestään. Siitä ei sen enempää, mutta aamujumppaa suosittelen ihan koronasta riippumatta – kävelyn lisäksi tietysti!