98 kiloa ja 350 grammaa

Pekka Isaksson

Otsikon luvut kertoi vaaka tammikuun kolmannen päivän aamulla. Ne ovat sen hetkinen painoni ja samalla korkein lukema, jonka painostani on mitattu koskaan. Luulenpa, että paino ei ole salaakaan noussut sen korkeammalle.

Syy siihen, että kerron näin henkilökohtaisen luvun on yksinkertainen: se on toistaiseksi suurin haitta, jonka olen tupakoinnin lopettamisesta huomannut. Muitakin on, mutta niistä toiste ja toisella areenalla, lähinnä Eläkeläinen-lehden Tupakatta-palstalla.

Osittain itseänikin kummastuttava avomielisyys johtuu siitä, että painoon voi vaikuttaa liikunnalla ja myös kävelyllä, siis Kävelypässien blogin kirjoittajien leipälajilla, jos tuota sanaa voi tässä yhteydessä käyttää.

Luvussa ei sinänsä ole mitään paheksuttavaa, luku siinä kuin jokin toinenkin. Paino nousi blogin otsikkoon, koska se on hypähtänyt neljässä ja puolessa kuukaudessa noin neljä kiloa. Ennestäänkin se oli korkea, kun kiloja kannattelee alle 170-senttinen vartalo. Ei tarvitse ryhtyä laskeskelemaan painoindeksejä, että oivaltaa kilojen kantajan olevan pahasti ylipainoinen. Terveysfascistit valmistautuvat hyppimään onnettoman haudalla saksanpolkkaa ja ripaskaa.

Tässä auttaa vain tiukkaotteinen laihduttaminen ja reipas liikunnan lisääminen. Onneksi kummastakin on sekä erikseen että yhdessä kokemusta. Kyllä ne tehoavat. En aio paljastaa mitään täsmällisiä tavoitteita, eikä minulla edes ole niitä, mutta luvun pitää ennen pitkää alkaa kahdeksalla. Seitsemällä alkavaan lukuun en edes pyri, sanovat painoindeksien vahtaajat mitä tahansa. Semmoisissa painoissa ja tupakanpolton lopettaneena muutun täysin sietämättömäksi äijäksi. En myöskään kiusaa blogin lukijoita kertomalla jatkuvasti laihdutuksen edistymisestä. Joskus kesän korvalla ehkä paljastan, kuinka kevään aikana on käynyt.

Yleinen käsitys on, että liikunnalla ei voi vaikuttaa painonhallintaan eikä se etenkään ole hyvä laihdutuskeino. Käsitys on yksipuolinen, jos ei vallan väärä.  Kyllä liikunta tepsii, mutta määrän pitää olla oikea. UKK-instituutin verkkosivulla on tästäkin asiasta kelpoisia ohjeita. Niiden mukaan reipas kävely on kohtuullisen kuormittavaa liikuntaa. Se vaikuttaa seuraavasti:

– 30 minuuttia päivässä parantaa terveyttä ja toimintakykyä.

– Tunti päivässä ehkäisee liikapainoa ja parantaa jonkin verran laihdutustulosta.

– 90 minuuttia päivässä parantaa laihdutustuloksen pysyvyyttä (painonhallintaa).

Tarkka lukija huomaa tästäkin heti, että olen lyönyt laimin myös liikuntaa, kun paino on noussut niin helposti. Ei keskitytä nyt siihen.

Tiukan ruokavalion olen jo aloittanut. Sen pääpointit ovat minun tapauksessani määrien, erityisesti perunamäärien ja leipäviipaleiden, karsiminen ja ruokailukertojen lisääminen. Tätä täydentävät piilorasvoja vähentävät laadulliset muutokset:

• Yksi kasvisruokapäivä ja kolmas kalapäivä viikoittaiseen ruokavalioon.
• Aamupuuroon en mätä runsasta voisilmää, marjat riittävät
• Kalaa lukuun ottamatta en paista mitään voissa tai margariinissa. Kermaa ei lirutella kastikkeisiin eikä kasviskeittoihin.
• Leipien päältä jätän pois sekä levitteet että kaikki rasva- ja suolamakkarat ja muut rasvaiset leikkeet. Juusto saa ja sen pitääkin jäädä. Yhden leipäviipaleen voin päivittäin voidella mieluimmin voilla, mutta ohuesti.
• Oluen ja muut alkoholijuomat hyllytän, kunnes toisin määrään. Yksi saunaolut viikossa on sallittu.

Sokeria, makeisia, kakkuja ja mehuja en yleensä syö tai juo, joten niistä ei ole suurta kiusaa. Vihanneksia ja muuta semmoista syön nytkin kohtuulliset ja toisinaan ihan riittävät määrät.

Näin muutetuilla eväillä kävelen keskimäärin 1,5 tuntia päivässä, osallistun kerran viikossa vesijumppaan ja jatkan puolentoistatunnin ohjattua kuntosalitreeniä, jonka aloitin tänään ja joka on tarkoitettu ikäihmisille. Eivätköhän kilot lähde kuin entinen tauti Töölöstä. Kävelkää tekin, hyvät ihmiset, mutta maltillisemmin, jos ette ole onnistuneet saattamaan itseänne samaan jamaan!