Kävelypässit kokoontuivat suunnitelmansa mukaisesti maanantaina 15.2. Jokelan kirjastoon. Ohjelmassa oli tutustuminen Antin valokuvanäyttelyyn Jokelan joutsenista, keskustelu kevään ja hieman pitemmänkin ajan kävely- ja muista suunnitelmista sekä Antin opastama kierros Jokelaan. Päivästä tuli odotusten mukaisesti mukava, ja tilaamattakin valistava, mutta sehän nyt olisi pitänyt osata arvata.
Antin valokuvanäyttely on esillä maaliskuun loppuun asti. Valokuvia on vajaat 20. Ne kertovat Jokelan keskustan ja sen lähiympäristön reviirikseen valitseman joutsenparikunnan ja sen poikueiden arkipuuhista eri vuodenaikoina. Kaikki kuvat on otettu pienellä digipokkarilla, mikä lisää kuvien arvoa. Ei tarvitse olla kymppitonnien releitä pystyäkseen kuvaamaan myös luontoa.
Antti voi varmaan kertoa kuvaamisharrastuksestaan ja Jokelan joutsenista itse, jos suinkin muilta kiireiltään ehtii. Kävelypässien palaverin pöydälläkin niistä oli maanantaina kaksi. Tässä vaiheessa kannattaa kertoa hieman vaelluksesta Kajaanista Vuokattiin, koska se kuuluu vuonna 2017 Vuokatissa järjestettävien Eläkeläiset ry:n kesäpäivienvalmisteluihin. Kävelypässien piirissä (lue: Antin päässä) on syntynyt ajatus, että kävelypässit vetäisivät kesäpäivien alla parin päivän vaelluksen Kajaanista Vuokattiin.
Matkaa vaellukselle kertyy noin 45 kilometriä, joten se on huomattavasti lyhempi kuin viimekesäinen Porin-kävely. Ehkä näin saamme mukaan muitakin patikoinnista innostuneita. Kävelypässejä Antin ei ole ainakaan tarvinnut erikseen hankkeeseen houkutella. Minusta vaikutti, että innokkaimpia pitää ruveta kohta sitomaan puuhun kuin pohjalaisia ennen suuria, mutta surullisiksi kääntyneitä maaottelumarsseja, jotta ei sattuisi varaslähtöjä.
Patikointihalun vähäiseksi tyydyttämiseksi päätimme tehdä koevaelluksen. Jos kaikki menee niin kuin suunnittelimme, lähdemme vaellukselle Kajaanista 26. toukokuuta 2016 eli Porin kävelyn vuosipäivänä. Tästä, kuten ensi vuonna tehtävästä varsinaisesta vaelluksesta voitte lukea näissä blogeissa vielä monta kertaa. Sen lupaan varmaksi.
Toinen hanke, Kalevala-kävely, on vielä sen verran vaiheessa, että palataan siihen myöhemmin. En muuten yllättyisi ollenkaan, vaikka kävelypässejä nähtäisiin ennen Vuokatin kesäpäiviä muullakin Suomen luonnossa ja maanteillä kuin Kajaanin ja Vuokatin välisillä poluilla ja sivuteillä.
Palaverin valistavuus ei jäänyt joutseniin, vireillä oleviin pässisuunnitelmiin ja Jokelan taloushistoriaan, josta Antti kertoi. Kun tulivat puheeksi Jokelan tiilitehtaat, niin pässilaumasta paljastui taas uutta. Pertti Vuorio kertoi nimittäin olevansa myös entinen tiilitehtaan työntekijä, eikä suinkaan evakkopitäjänsä Muhoksen Soson tehtailta, vaan Ruotsin Ovansjön kunnasta (lähellä Gävleä Keski-Ruotsissa, nykyisin osa Sandvikenin kuntaa) 1960-luvun puolivälistä. Sinne, Ruotsiin, oli hänenkin lähdettävä työn perään niin kuin kymmenien tuhansien muidenkin suomalaisten nuorten tuohon aikaan.
Pertti kertoi meille hyvin valistavasti tiilien kuivaamisesta ja polttamisesta suurissa ympyräuuneissa, niin että teoriassa tämäkin taito on nyt myös muiden pässien hallussa. Saattaa olla, että käytäntöön emme ehdi oppia soveltamaan, kun on niin paljon muuta puuhaa. Samalla saimme kuulla hauskoja juttuja ummikkopojan ruotsin opinnoista luonnonmenetelmillä.
Lopuksi Antti vie meidän pienelle kyläkierrokselle. Tai pienelle ja pienelle: Tuusulaan kuuluvassa Jokelassa on tätä nykyä 6 500 asukasta. Kierroksella tutustuimme sekä vanhaan tiilirakentamiseen että uudempaan. Vanhempaa edustavat nykyisin suojelukohteiksi määritellyt savupiiput Jokelan teollistumisen varhaisvaiheesta, uudempaa Jokelan vankila.
Siinä pässilauman vilkutellessa vankilan suuntaan mahdollisille tutuille ja kavereille pälkähti päähän, kuinka mukava onkaan kävellä, kun seinä taikka muuri ei tule heti vastaan. Siis kävelkäämme, hyvät ihmiset!
– Pekka Isaksson
