Kuvia Vantaalta
Kuvia Raumalta
Kävelypässeillä oli tällä viikolla vientiä. Tiistaina olimme Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:n vieraina, ja seuraavaksi päiväksi Rauman yhdistys oli kutsunut meidät Satakunnan aluejärjestön yhteiseen liikuntatapahtumaan.
Tilaisuudet olivat hieman erilaiset, mutta molemmissa pääasiana oli yhteinen liikunta. Sehän pässeille sopi kuin sarvi otsaan. Pertti Vuorio, kävelypässi itsekin, oli laatinut yhdistyksensä tapahtumaan monipuolisen lähireitin Myyrmannin ostoskeskuksen Paalutorilta Martinlaakson ja takaisin, tuollaiset reilut 4 kilometriä yhteensä. Mukana oli reilut parikymmentä yhdistyksen jäsentä, ja pässit tietysti.
Kävelyreitti oli hyvin suunniteltu. Osan matkasta kuljimme puistomaisessa metsässä, osan liike- ja muita yleisiä tiloja halkovaa kevyen liikenteen reittiä. Näinpä alueen asukkaat myös huomasivat tapahtuman, ja sen ansiosta yhdistys sai kaksi uutta jäsenhakemusta. Kääntöpaikalta oli järjestetty kuljetus takaisin niille, jotka helteessä uupuivat. Liikuntatapahtumasta saatiin heti niin hyvät kokemukset, että sellaisia päätettiin jatkaa.
Kävelyn jälkeen oli vielä yhdistyksen kerho, jossa puhuttiin liikunnasta. Antti-pässi kertoi kävelypässien lämmittelyjumpasta. Pekka-pässi palasi vielä kerran Porin kävelyn muistoihin. Lämmittelyjumppaa ei ryhdytty harrastamaan, koska se oli Pertin ansiosta suurelle osalle tuttu liikesarja ja lämmintä oli muutenkin. Mitä nyt pikkuisen aivojumppaa harrastettiin.
Raumalle mennä tohotettiin sitten seuraavana päivänä. Se oli melkein Porin kävelyn lähtölaukauksen vuosipäivä. Sehän oli 26.5.2015, kuten yhä pitenevään pässien historiaan ja perimätietoon on tulikirjaimin kirjoitettu. Jumankekkana sentään, siitä vuosi! Kuka vielä kehtaa väittää, ettei kävelemällä ehdi mihinkään. Mekin olemme ehtineet vuoden päähän silmänräpäyksessä.
Vastaanotto oli Rauman hienossa urheilu- ja liikuntapuistossa, Lähdepellossa, yhtä lämmin kuin Vantaalla sekä säältään että toivotuksiltaan ja halauksiltaan. Olihan joukossa monia viimekesäiseltä Porin-kävelyltä tutuiksi tulleita, etujoukossa tietysti Anneli ja Pauli Liekari, uuras huoltajaparimme.
Olimme tuskin toipuneet halauksista, kun Pauli komensi meidät rastipolulle. Oppaaksi lähti Lars Erkkilä, reitin suunnittelija ja toteuttaja. Hienossa säässä ja maisemassa kiersimme sen kipin kapin – no ei sentään, vaan verkkaisesti askeltaen, kuten pässiherroille sopii. Yhtä harkitusti vastasimme kaikkiin rasteilla esitettyihin kysymyksiin. Oikein vain väärin, sitä emme tiedä, mutta joka rastilla vetäisimme vastauspaperiin kaikki vaihtoehdot, ykkösen, ristin ja kolmosen, sekä varmuuden vuoksi vielä pari lisänumeroa.
Heimo-pässi veti palattuamme ja maukkaat keitot syötyämme lämmittelyjumpan, jonka nyt ristimme jäähdyttelyjumpaksi. Hyvin se sopi siihenkin tarkoitukseen. Sitten taas halattiin, pakkauduttiin autoon ja huristettiin tänne Etelä-Suomeen. Eikä edes Heimoa unohdettu, vaikka hän sitä varmaan toivoikin.
Kiitoksia paljon kaikille emännille ja isännille!
Ai niin, oli unohtua. Erityisesti Raumalla meiltä kyseli yksi jos toinenkin, että mistä kaukaa me olimme tällä kertaa kävelleet. Pettymystä oli aistittavissa, kun oli pakko tunnustaa, että tuolta liikuntapuiston parkkipaikaltahan me. Mutta muuten jatkamme kävelyä, kukin tahollamme ja heinäkuussa yhdessäkin. Jatkakaa tekin kävelyä, hyvät ihmiset!
– Pekka Isaksson
