Hannu Hurme ja Pekka Isaksson
Hannu:
Kävelypässien tämän kesän Tampere–Helsinki -kävelyn toinen osuus alkoi märissä merkeissä. Ennusteet sateisesta maanantaista eteläisemmässä Suomessa pitivät paikkansa. Harmaat sadepilvet peittivät taivaan ja sade kasteli seudun pässien aamulla purkautuessa etelän ja pohjoisen junista Hämeenlinnan rautatieasemalle.
Pässit ovat tempauksellaan liikkeellä Eläkeläiset ry:n 60. juhlavuoden kunniaksi. Alkukesästä oli kävelty urakan ensimmäinen osuus Tampereelta Kanta-Hämeen pääkaupunkiin. Sinne oli nyt kokoonnuttu ja oli aika jatkaa lopputaival kohti pääkaupunkia. Ensimmäisen päivän urakka oli selviytyä Katumajärven itäpuolelta kiertäen Turengin asemalle Janakkalassa. Pääväyliä välttäen kilometrejä kertyi 19. Illan tarkistuksessa oli muutamien pässien laskureihin tullut vielä kilometri-pari lisää kotimatkan kävelyosuuksilla. Perjantaina pässien on tarkoitus olla jo Keravalla.
Sadeko kävelypässien menoa haittaisi. Ei sellainen ole tullut kuuloon ennenkään, miten sitten nyt. Lämmittely on tärkeä osa kävelyharrastuksessakin – satoi tai paistoi. Sen merkitystä pässit korostavat hyvinvointi- ja tasapainovalistuksessaan aina.
Heimon lämmittelyjumppa sujui näin juna-aseman laiturillakin ennen matkaan lähtöä totutun linjakkaasti. Tunnelma sen kun kohosi ohikulkijoiden iloisista katseista.
– Aamujumpallako sitä ollaan! Ei jäänyt pässien aamuaherrus hämeenlinnalaisilta junasta /junaan suunnanneilta huomaamatta. Tsemppikehotuksia kuultiin, mutta osanotto jäi kuitenkin vaatimattomaksi. Kiire on useille meistä joka-aamuinen riesa.
Pekka:
Ei tosiaankaan sade haitannut, eikä sitä kestänyt kuin runsaat puolenkymmentä kilometriä. Juuri kun se oli kastellut meidät niin, että aloimme tottua olotilaan, se ryöttänä loppui. Sirola-opistolle tullessamme olivat lasit jo kuivuneet, ja Turenkia lähestyessämme vaatteetkin kuivuivat. Turengissa etelän ja pohjoisen junia odotellessamme meitä lämmitti kirkkaalta taivaalta kurkisteleva aurinko.
Antti oli laatinut reitin niin, että puiden lehtien kera kilpaa havisivat historian, sekä Suomen työväenliikkeen että kunkin henkilöhistorian, lehdet. Hämeenlinnan asemalta kävelle läppäsimme nimittäin siihen kuuluisaan Sirola-opistoon, jossa kuulemma aikoinaan opetettiin Suomeen kumousmiehiä ja -naisia.
Oppi oli varmaan hyvä, mutta oppilaat taisivat olla pässien kaltaisia kovakalloja: kumous jäi siltä ja tältä erää tekemättä. Taitaa olla hyvä niin, mutta siihen emme nyt ottaneet kantaa. Muuten juttua riitti opistoa lähestyessä ja itse opistolla, joka tätä nykyä on yksityisessä omistuksessa oleva ”täyden palvelun hotellit”, jonka yhteydessä on Spa ja Linna Golf ja yhtä sun toista muutakin. Juttua riitti, kun tämän kertaisesta kävelyryhmästämme reilusti yli puolet oli noita hyvin koulutettuja k-miehiä ja minäkin kaikenlaisia lyhytkursseja Sirolassa käynyt.
Sitä ennen ehdimme vielä pistäytyä Janakkalan kunnantoimistossa, jossa Antti luovutti juhlallisesti Lyyli-palvelutoimistoon muutaman kappaleen Kävelypässien hyyvinvoinrepti -opasvihkoa.
Tiistaina 20.8. jatkamme Turengin asemalta kello 9.00. Lähin kohteemme on Ryttylä. Siitä kipaisemme Riihimäelle, jos jalka kapsaa.
Hienoa pässit!
Kovia ja komeita poikia.