Pekka Isaksson
Itse Ukko, tuo muinaisten suomalaisten taivaan, ukkosen ja säiden ylijumala, lie suosinut kävelypässejä Tampere–Hämeenlinna-retken ensimmäisenä päivänä. Vielä aamuyöstä Tampereen seudulla satoi ja myrskysi. Pääkaupunkiseudulta junalla Tampereelle tulleita pässejä rankka sade pelotteli vielä Hämeenlinnassa.
Kun koitti aika lähteä Tampereen Laukontorilta matkaan, oli sää kirkastanut. Menneestä oli jäljellä vain navakka tuuli. Se ei maanläheisiä pässejä hetkauttanut. Eikä hetkauttanut myöskään Tampereen Eläkeläiset ry:n jäseniä, jotka puheenjohtajansa Maire Kauhasen ja jumppamestari Sakari Mäkisen hellästi johtamina saattoivat pässit matkalle upean Laukonsillan kautta.
Pässit ja saattajat kävelivät yhdessä muutamat ensimmäiset kilometrit Pyhäjärven rantoja Hatanpään arboretumiin. Siellä tutustuttiin sekä puulajien puistoon että sanallisesti Hatanpään kartanon historiaan. Äänessä olivat lähinnä pässien Pekka Isaksson ja tamperelaisten Sakari Mäkinen. He ja muut tamperelaiset kertoivat, että kartano on koko Tampereen kaupungille historiallisestikin tärkeä paikka: kaupunki nimittäin perustettiin sen maille vuonna 1779.
Kartanon omistaja ja isäntä oli 1700-luvun loppupuolella Hans Henrik Boije. Hän oli monitoiminen ja yritteliäs hyödyn ja valistuksen ajan mies. Hän kehitti erityisesti maanviljelyä ja oli ensimmäisiä perunaa Suomessa myyntiin viljelleitä. Boije yritti myös silkkiäistoukkien kasvattamista ja istutti kartanonsa kasvihuoneeseen valkomulperipuun taimia. Hanke ei ottanut onnistuakseen, ja paremmin hän menestyikin pellavan kasvattajana. Vuonna 1775 Ruotsin mainio Kustaa III vieraili kartanossa. Tuolla matkalla hän tai hänen virkamiehensä varmaan sopivat Boijen kanssa Tammerkosken alueen ostamisesta kruunulle.
Haikeina, mutta ihanassa jälleennäkemisen toivossa, kuten Hannu Taanilalla ja eräillä lahkolaisilla on tapana sanoa, pässit erosivat tamperelaisista ja lähtivät omalle, mutta tarkkaan suunnitellulle reitilleen kohti Lempäälää ja Kuljun työväentaloa. Matka taittui vakaaseen pässitapaan: Antti kertoi juttuja ja jututti kaikki vastaantulijat. Muut pässit vastasivat kysyttäessä. Kaikilla oli mukavaa.
Kuljun työväentalolla pässit otti vastaan ja hyvään huomaansa joukko Lempäälän Eläkeläiset ry:n jäseniä ja, mikä parasta, yhdistyksen emäntiä, jotka olivat kattaneet pöytään kahvit ja voileivät. Niistä voimaantuneina pässit olivat valmiit petankin haasteotteluun. Siinä kävi, kuten olettaa sopi: pässit hävisivät 13–4. Olosuhteet huomioon ottaen tulosta voidaan pitää kunniakkaana molemmille osapuolille.
Pässien tappio olisi voinut olla suurinumeroisempi, jos isäntäjoukkueen ystävällinen perämies ei olisi muutamalla heittovuoroillaan auttanut pässien kuulia lähemmäksi snadia eli maalipalloa. Avun joukkueemme otti tyylikkäästi vastaan kulmakarvojakaan kohauttamatta.
Kaikkia pässien ystäviä kiinnostavat suunnattomasti kävellyt kilometrit, ja vaikka ei kiinnostaisikaan, niin kerrottakoon ne kuitenkin. Päivä oli tässä suhteessa vaatimaton, kuten pässit muutenkin: kilometrejä kertyi vajaat 16. Tulos oli kuitenkin metrilleen sen pituinen kuin oli suunniteltu. Huomenna lauantaina matka jatkuu Lempäälästä Toijalan asemalle.
Vastaa