Kirjoittaminen on käsityötä, ja hyvää tekee myös käveleminen

Pekka Isaksson

On Eurooppa-päivä, vanhastaan Voitonpäiväksi kutsuttu. Sitä on vietetty Natsi-Saksasta saadun voiton kunniaksi entisessä Neuvostoliitossa ja nykyäänkin Venäjällä ja useissa entisissä neuvostotasavalloissa juuri tänä päivänä. Länsi-Euroopassa päivää juhlittiin jo eilen. Syy tähän on sekä Saksan antautumisjärjestyksessä että aikavyöhykkeissä.

Saksan Reimsissä allekirjoittama antautumissopimus länsiliittoutuneille tuli voimaan 8.5.1945 kello23.01. Keski-Euroopan aikaa. Neuvostoliitolle saksalaiset allekirjoittivat antautumissopimuksen 9.5. klo 00.03. Ssitä paitsi jo Reimsiin sopimusta allekirjoitettaessa olivat kellon viisarit ehtineet uuden vuorokauden puolelle.

Mitä Eurooppa-päivää tulee, niin sitä taas juhlitaan sen vuoksi, että Ranskan pää- ja ulkoministeri Robert Schuman piti 9.5. 1950 puheen, joka tunnetaan Schumanin julistuksena. Se lasketaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisjulistukseksi ja sehän taas oliEuroopan unionin esiaste.

Miksi minä tämmöisiä kirjoittelen aamulla kello kuusi Kuntorannan Eevan kabinetissa. No siksi, että kun täällä koolla oleva kirjoittajakurssi eilen pienellä tauolla eksyi puhumaan Voiton- ja Eurooppa-päivästä, tuntui meillä kaikilla olevan tarkka päivä hakusessa. Kaikki olivat lopulta oikeassa päivästä, siis sekä kahdeksatta että yhdeksettä päivää muistelleet. Eurooppa-päivän alkuperää ei kukaan muistanut tai ainakaan tullut maininneeksi. Nyt aamusella nämä juhlapäivät on syytä panna paikalleen, että uusi päivä päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Meillä täällä Kuntorannassa on ihan omat juhlapäivät, kirjoittajien päivät, kirjoittajakurssi. Vetäjät mukaan lukien meitä on täysi tusina. Aiheita ovat kirjoittamisen ilot ja riesat sekä suomen kielen asema, mutta monista muistakin aiheista olemme ehtineet puhua ja askarrella kirjoituksia. Oudolta kenties kalskahtava askartelu on tässä siksi, että kun mainio Niina Hakalahti lopetteli omaa osuuttaan kurssin vetäjänä, hän jätti meille mietittäväksi oppilauseen, jonka mukaan kirjoittaminen on käsityötä.

Muutakin opettavaista olemme askarrellessamme ja toisiamme kuunnellessa oppineet. Vaikka Leena Salon yhtenä harjoitustehtävänä kirjoittama runonpätkä on jo julkaistu Eläkeläiset ry:n Facebookissa, niin laitanpa sen tähänkin, kun on niin hyvä:

Sanojen viljaa,
puin ihan hiljaa,
Istun ja opin
saanko jo kopin
vai teenkö vain flopin.
Jokaisen tuotos,
on kuin juotos,
sanojan mieleen,
yhteiseen kieleen.

Mutta nyt tarkkaavainen lukija jo kysyy, missä on kävely. Se on jo tältä aamulta jo takana. Tavalliseen tapaani heräsin kello viisi ja kiersin pikkulenkin kanavan kautta.  Ilma oli raikas, aurinko oli noussut jo vajaat puoli tuntia ennen minua ja ihmetteli vastarannan koivikon läpi, kuka se tuolla kunnes tunsi varhaisen kulkijan.

Näin oli hyvä aloittaa päivä. Aloittakaa tekin, hyvät ihmiset, kävelemällä mutta malttakaa myös nukkua. Hyvää sekin tekee.