Antti Honkonen
Nykymuotoisen Kalevalan ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 170 vuotta. Monissa eläkeläisyhdistyksissä huomioidaan nyt torstaina 28.2. taas vietettävä Kalevalan päivä.
Eläkeläisäijien Kävelypässit -ryhmän tunnuksena voisi olla otsikon teemaan soveltuvasti: ”Ei se (askel) synny, (hikeä) synnyttämättä”.
Tietämättä vuodattiko vai välttikö itse Elias Lönnrot taannoisina runonkeruureissuillaan hikeentymistä, pässijoukollemme hikivirta ei ole jäänyt vieraaksi – tosin usein johtuen vain kuumista kesäkävelypäivistä. Olemme vuoden 2015 ensikävelymme (Helsinki – Pori), jälkeen pyrkineet kunkin ryhmän jäsenen osalta päästä vuosittain miljonääriksi – tosin vuosittain otettavien askelten määrässä. Askelmiljonääriksi ei pääse vuodessa ihan helposti, mutta se askelmäärä on ahkeralla polvennostannalla melko monen saavutettavissa.
VANHUUS eilen – tänään – huomenna
Reilut 45-vuotta sitten isäni Adiel ”Ati” oli Heinolan Eläkeläiset ry:n innokas jäsen ja muistaakseni puheenjohtajanakin. Kuolemansa hän kohtasi 69-vuotiaana. Metallisorvaajana 40 vuotta toiminut Ati oli nuoruudestaan asti pitänyt päiväkirjaa, laulanut, lausunut, soittanut ja jopa säveltänyt muille esitettävää. Siinä syntyi myös runoa.
Kuvana tässä oleva VANHUUS -runo sai ensiesityksensä Elry:n Kruusilassa 4.10.1973 pitämällä eläkeneuvojakurssilla. Satuin silloin syyskuussa piipahtamaan Lahdesta vanhempiani Heinolaan morjestamaan. Tein isäni kanssa puolituntisen kävelylenkin, jonka aikana hän ”esiesitti” tuon runon, jota tietysti – aiheesta – kehuin.
Runon viimeinen kappale kuuluu toiveikkaasti:
”Ei kaikki oo toki vielä hyvin
mutta jos marssimme rivein syvin
niin kerranpa koittaa aika Suomen
jolloin on vanhoilla turvattu huomen!”
Valitettavasti turvattu huomen on kuin horisontti – se pakenee sitä lähestyttäessä. Silti on syytä ponnistaa turvatun huomenen puolesta – jaloin sanoin ja myös ihan vain jaloin!
Kiitos runosta, kopioin sen ja esitän
kulttuurikummi tehtävässäni hoitokodissa.
Mukava saada tuoretta osuvaa materiaalia.