Pekka Isaksson
Olen aina tuntenut lukkarinrakkautta suuria ikäluokka kohtaan. Näin on luultavasti siksi, että myöhästyin vain vaivaiset neljä kuukautta, jotta olisin päässyt mukaan noihin maineikkaisiin, ei tosin aina hyvämaineisiin ikäluokkiin – mutta maine kuin maine. Suomessa niihin lasketaan v. 1945–1950 syntyneet, siis ihmiset, jotka siitettiin synkän hädän kirkastuttua suureksi toivoksi, jälleenrakentamisen kaudeksi.
Suuriin ikäluokkiin olen viime viikkoina törmännyt pariinkin otteeseen. Kävin tammikuun lopulla haastattelemassa Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan Aluejärjestön puheenjohtajaa Vilho Ponkiniemeä. Me puhuimme monen muun asian rinnalla suurista ikäluokista. Mitä puhuimme, sitä en paljasta, vaan kehotan seuramaan Eläkeläinen-lehteä ja Eläkeläiset ry:n 60-vuotisnäyttelyä, joka alkaa kiertää maata maaliskuussa.
Toisen kerran törmäsin suuriin ikäluokkiin uutisessa, jonka Yle oli tehnyt tänään, siis 8.2., Tampereen yliopiston Porin-yksikössä tarkastetusta sosiologian väitöskirjasta. Uutisen otsikko on ” Väitös: Eläkeläiset valtaavat tilaa kaupungista – muut mukautuvat”.
Suorastaan kieli poskella kirjoitettu on alaotsikko: ” Ikäihmiset parveilevat porukalla keskustassa ja muuttavat kaupunkirakennetta mieleiseensä suuntaan.”
Kun lukee tarkemmin uutisen, selviää että suuret ikäluokathan ne kaupunkien keskustoissa parveilevat. Paljosta heitä on parjattu aikaisemminkin: suuret ikäluokat ovat täyttäneet koulut ja opiskelupaikat, tukkineet nuorempien ylenemisen jumittamalla sitkeästi viroissa ja toimissa, juoneet viinaa ja polttaneet tupakkaa enemmän kuin laki sallii ja tarvinneet alituiseen sosiaali- ja terveyspalveluja.
Vanhennuttuaan ne ovat alkaneet syödä paitsi omia, myös nuorempien ikäluokkien eläkkeitä. Näköjään eivät edes ymmärrä kuolla pois. Nyt ne ovat sitten alkaneet parveilla kaupungeissa.
Huhhuh, ihan tulee mieleen Alfred Hitchcockin Linnut-elokuva, jossa lokit, naakat ja ties mitkä linnut pimentävät parveilullaan taivaan ja hyökkäävät kohtalokkain seurauksin ihmisten kimppuun. Tai ehkä saamastaan kielteisestä huomiosta hämääntyneet ikäluokat vain valmistautuvat poikkeuksellisesti kevätmuuttoon Aurinkorannikolle ja Floridaan ja nykyään kai myös Kroatiaan. Yleensähän muutto on tapahtunut syksyllä.
Väittelijä Antti Wallinin mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka on tottunut kuluttamaan, istumaan kahviloissa ja matkustamaan. Koska eläkeläisten määrä kaupunkikeskustoissa lisääntyy ja he viettävät aikaansa palvelujen parissa, alkavat yrittäjät vääjäämättä suunnata tarjontaansa ikäihmisille.
– Kaupalliset toimijat, kaupunkisuunnittelijat ja muut kaupunkilaiset mukautuvat heidän tarpeisiinsa. Uskon, että esimerkiksi kahviloita perustetaan sinne, missä liikkuu ikäihmisiä, Wallin sanoo.
Semmoisia ovat, suuret ikäluokat. Eikä tässä kaikki. Ne eivät ainoastaan parveile, vaan käyttäytyvät aivan päinvastaisestikin. Jos uutista on uskominen, vetäytyvät suuret ikäluokat keskustoissa parveiltuaan ja kahviloissa makukahveja ja leivoksia nautittuaan asuinalueilleen ja viettävät siellä tuhoisaa hiljaiselämää. Sokerihumalassa varmaan ovat, vaikka ei päältäpäin huomaa eikä käytöksestä uskoisi.
– Jos joku asuinalue ikääntyy, siitä tulee hiljaisempi ja vähemmän dynaaminen paikka. Sekään ei välttämättä ole toivottavaa, Wallin toteaa uutisessa.
En yhtään ihmettele, jos suuriin ikäluokkiin kuuluvat hämääntyisivät, kun eivät edelleenkään kelpaa minkäänlaisina, eivät parveilevina eivätkä perhe-elämän rauhaan vaipuneina. Suorastaan käy heitä sääliksi tämmöisellä suurten ikäluokkien hang around -jäsenellä (tässä käännetään sanalla liepeilijä).
Ei niille varmaan mitään mahda, joten parveilkoot nyt sitten. Me muut voimme harrastaa edelleen omiamme: kävelkää siis, hyvät ihmiset! Eikä haittaa, vaikka muutama suuriin ikäluokkiin kuuluvakin tulee mukaan.
Vastaa