Kävelypässien tempaus Sata päivää Suomea – sata päivää Sotkamoon on aika panna pakettiin. Näiden lyhyiden katsausten myötä pässit toivottavat kaikille Eläkeläiset ry:n jäsenille ja lukijoille hyvää kesää ja leppoisia kävelyretkiä. Nyt mekin lähdemme kesälaitumille. Palaamme syksyllä.
Aarno: Koko reilut kolme kuukautta kestäneen kävelyn aikana olosuhteet vaihtelivat laidasta laitaan. Oli pakkasta ja hellettä, monenlaista sadetta ja poutaa. Talvesta siirryttiin kevääseen ja kesään, kevääseen oikeastaan kahdesti. Kun aloitimme varsinaisen kävelyn Sukevalla, tulimme uudelleen kevääseen. Suomi on pitkä maa.
Otin muutamia kuvia jokaiselta kävelyltä, niistä voi nähdä miten tämä kevät tuli viivytellen ”askel taakse, kaksi askelta eteen”. Pahimmillaan oli jalkakäytävillä vaarallisen liukasta vesisateiden ja pakkasten vaihdellessa. Piikkikengilläkin oli kuljettava varoen. Mutta tulihan se kesä ja loppukävelyn aikakana oli jo oikein lämmintä.
Kävely kuului sataan päivääni ja vaikutti ajankäyttööni siten, että jokaiseen päivään oli varattava vähintään puolentoista tunnin jakso kävelylle. Paikasta riippumatta. Tulin kävelleeksi muiden tehtävien vuoksi ainakin Helsingissä, Tallinnassa, Karkkilassa ja Oulussa Kainuun kävelyn lisäksi.
Niiden 95 päivän aikana, kun kävelimme kukin tahoillamme, kävelykunto koheni ja varsinainen päätöskävely Kainuussa sujui leppoisasti, joten tämänkin kävelyn voi arkistoida mukavien muistojen kansioon.
Antti: Mahtavaa oli Vuokatin kesäpäivien juhlaohjelmat ja erityisesti kohtaamiset takavuosien aikaisten toverien kanssa: miten ne entiset nuoret olivatkin vanhentuneita, mutta yhä innokkaita… Antoisaa oli kesäpäivillä myös kymmentuntinen EHYT-talkoolaisena: saatoin kysyä yli kolmeltakymmeneltä eläkeläistoverilta ideoita ja kokemuksia muiden auttamisen ja kannustamisen keinoistaan. Siinä kuunnellessa ja keskustellessa tuli taas mieleen: jos eläkeläistoimintaa ei olisi keksitty, sille pitäisi hakea patentti!
Hannu: Me pässit kirjasimme koko kampanjakauden menoamme päivä päivältä. Omasta listastani löysin neljän päivän kohdalla nollamerkinnän.
Terveenä on tämä pässi siis saanut olla!
Tai – kaikki on tässä iässä suhteellista.
Minä kävelen, koska tykkään siitä. Vasen polvi – tuo nivelrikkoinen – on minun kiusaajani, mutta minä kävelen silti. Olen yrittänyt selvittää onko tuo kiusanhengen olostelussa jotain logiikkaa. En ole tolkkua saanut. Joskus se häiritsee menoa – hyvä kun on kotikadulta päässyt. Joskus sen kanssa kulkee kivutta Herttoniemestä Mellunmäkeen tai Vuosaareen (7-8 km). Joskus se taas leikkii sattuu – ei satu – sattuu –leikkiä, kipuloi kesken matkanteon pahastikin, mutta kun vaan jatkaa niin kipu häviää.
Ei saa selvää.
No, olen lukenut ortopedien nykykannoista. Ei meitä polvivaivoisia leikkuupöydälle haluta viedä. Baanalle siis vaan!
Heimo: Koin jotain hyvin juhlavaa kun lähdimme taivaltamaan kohti Vuokattia ja kesäpäiviä. Pitkän marssin ohessa toimin aktiivisesti järjestöissä ja aina kun vain oli tilaisuus niin vedin kävelypässien lämmittelyjumpan. Tästä tuli jonkinlainen tavaramerkkini ja olen siitä ylpeä.
Tosiasioiden tunnuttaminen on kaiken viisauden alku.
Minun päivämatkani eivät olleet kävelypässien pisimmästä päästä, mutta säännöllisesti liikuin raitilla ja kuntosalilla. Hyödynsin myös lukuisat kokoukset kävelemällä sinne ja takaisin. Lopulta vastaan tuli viimeiset 100 kilometriä. Olin realisti ja totesin, etten pysty suunnitelman mukaisiin kävelykilometreihin ja olin helpottunut ja iloinen kun pässitoverit vapauttivat minut ja sain luvan jatkaa kävelyä kotikonnuillani.
Mahtava kokemus oli nousta avajaisjuhlassa näyttämölle yhdessä luunkovien pässitovereitteni keralla! Näin minustakin tuli askelmiljonääri. Kävelypässit ovat kovia, mutta sydämellisiä! Elän elämäni parasta aikaa.
Vuokatissa olin varautunut esiintymään Esiintyjät esiin -näyttämöllä taikurina, mutta esiintymispaikka innokkaan karaokeväen keskellä ei ollut otollinen. Nautin suuresti, kun sain vetää kahtena aamuna aamuvoimistelun. Pässijumppa sai mukana olleiden varauksettoman hyväksynnän.
Sisääntuloaulassa huomasin, että pikku ryhmiä liikuskeli ja istuskeli penkeillä. Arvelin että heillä aika käy pitkäksi Suomi 100 – työllä rakennettu -juhlaa odotellessa, ja niinpä sitten spontaanisti ryhdyin viihdyttäjäksi kertoillen taikanarujen avulla Pekka-töpöhäntä satua. Ikätovereiden iloisista ilmeistä sain välittömän palautteen!
Pekka: Tempauksen aikana huomasin, kuinka tärkeää ainakin minulle on listata kävelysuoritukset. Se suorastaan velvoitti lähtemään liikkeelle niinäkin päivinä, jolloin yritin keksiä kaikenlaista välttämätöntä puuhaa välttyäkseni vetämästä kävelylenkkareita jalkaan. Nyt minun on ruvettava kertamaan joskus saamaani oppia yksinkertaisen excel-taulukon tekemiseksi, jotta voin jatkaa kävelymatkojen kirjaamista.
Koko tempaus oli hyvä kokemus. Kävely itsessäänkin on monilla tavoilla antoisaa, mutta erityiseksi sen tekee hyvä yhteisö, jollainen kävelypässit on. Kesäpäivillä oli rento meininki ja hyvä tunnelma. Pässien toimintaa ajatellen rohkaisevaa oli tälläkin kerralla Ikinä-testin saama vastaanotto. Se innostaa kehittämään testitilaisuuksia ja hyvinvointireseptiä.
Pertti: Tyytyväinen onnistumisesta, tiivis ryhmä ja tavoitteellinen kuntoilu, oli upeaa osallistua tähän joukkoon. Yllätys oli projektin saama julkisuus ja kannustus, erityisesti Kainuun osiossa. Vielä tarvitaan pohdintoja äijäläisten motivaation synnyttämiseksi oman hyvinvoinnin puolesta. Ikinä-testi on hyvä, alku kunhan saamme organisoitua laajemmin testit. Jatketaan matkaa myönteisen ilmapiirin luomiseksi.
