Antti Honkonen
Vaikka kävely on pirun paljon tärkeämpää kuin saada ilakoida olevansa jo monivuotisesti ”askelmiljonääri”, minä kiitän nöyrästi Kävelypässistöä myös itseni ”liikekannallepanosta”. Kahden aiemman (2005 ja 2011) tosikovan kolarikokemuksen jäljltä eivät omatkaan askellukset ole olleet itsestäänselviä.
Ensin hieman TUL-askelkisojen, -kisailujen ja nyttemmin Askelviikkojen kärkitulostilastointia kuudelta viime Kävelypässivuodelta (2019–2024 ) +65-joukkuesarjassa yhteisaskelina (ja ero kärkeen): 2019: pässit: 795 619 askelta (kärkeen yli 700 000 askelta), 2020: pässit: 588 793 (kärkeen n. 450 000), 2021: pässit 1: 1 072 353. (kärkeen vajaa 400 000) ja pässit 2:: 1 056 608. (kärkeen vielä noin 100 000), 2022: pässit 1: 1 159 627 (yli 200 000). ja pässit 2: 814 257 (kärkeen yli 400 000), 2023: pässit 1: 1 000 340 (kärkeen yli 400 000) ja pässit 2: 898 826 (kärkeen yli 500 000), 2024: pässit: 1 395 753 (kärjessä edellisvuoden tapaan Kruunuhaan Suunistajat ry tuloksella 1 415 773).
Jossittelut sikseen ja onnittelut stadilaiselle suunnistajajoukolle, jonka salaisuuksiin yritetään toverillisesti tutustua ennen v. 2025 koitosta.
Lopuksi: Toki on muistettava, että jokainen askel on tärkeä ja muutama voi miltei pelastaa ikääntyneen päivän. Tämänvuotiseen Askelviikkoon oli kohtuullisen hyvin toipunut viime kolarinkin – v. 2011 – kurjimmasta muistosta eli yli vuosikymmenen kestäneestä yläkehoni vasemman puolen halvaantuneesta tilasta. MUTTA ei pääni ilmeisesti ollut kaikesta selviytynyt sillä – valitettavasti – Askelviikkojen tokavikana päivänä askellukset puolittuivat, kun tutun ojan ylityksessä kanto- ja lentokykyni ei ollutkaan odotusteni mukaista: mätkähdin rajusti rähmälleni, jota yli-intoilua reilut kaksi viimeviikkoa olen yrittänyt unohtaa. No, onneksi nilkan ja lonkan turvotukset ovat helpottaneet ja kykenen jo yhdellä kädellä konekirjoittamaan tämänkin tositarinan.
Hyvä juttu tämän vuoden askelluksessa oli, että Antti oli pässien joukkueen ykkönen yli 400.000 askeleella. Kiitos ja Onnea. Esko