Hannu Hurme
Kävelypässien Turkua kohti suuntautuvan Rauhankävelyyn sopii hyvin se, että lähdimme maanantain osuudelle Rauhanasemalta Helsingin Pasilassa, vaikka maanantain kävelyssä suunnitelmien mukaan oli vuorossa osuus Kauklahti-Kirkkonummi. Matkaan lähettäjinä toimivat tällä kertaa Rauhanliiton Laura Lodenius ja Eläkeläiset ry:n Tiina Rajala. Lauran puhe julkaistaan blogissa myöhemmin tällä viikolla.
Lauran ja Tiinan viestit matkaajille voi tiivistää: Oikealla asialla olette Pässit – ettekä vain ole, vaan myös teette. Rauhankävely on juuri niitä tekoja, jollaisia rauhan puolesta tänään tarvitaan.
Tiina Rajala kehui koko kävelyideaa hauskaksi ja hyväksi ja sanoi, että vielä parempi se on nyt, kun siihen on liitetty rauhanteema. Hän arveli, että Eläkeläiset ry:n jäsenet ovat sellaista kaivanneetkin näihin aikoihin.
Pasilasta astuimme lähettäjien kannustavien sanojen jälkeen Kauklahteen vievään junaan, sinnehän viikko sitten olimme ehtineet, ja jatkoimme kävelyä sieltä Kirkkonummelle. Perjantaina matkamme jatkuu Kirkkonummelta Siuntioon. Saapas nähdä saammeko sillekin osuudelle taas heleän auringonpaisteen ja reippaan takatuulen matkaa avittamaan.
Hannu Partanen
Voin sanoa, että osui ja upposi, kun Rauhanliiton pääsihteeri Laura Lodenius lähtöloitsussaan viittasi kirjailija ja kansalaisaktivisti Risto Isomäen puheenvuoroon sunnuntain 17.3. HS:ssa (B 14). Isomäen viesti oli, että ympäristöliikkeen täytyisi tulla ulos median kuplasta ja jalkautua rohkeasti kadulle kohtaamaan eri mieltä olevia ihmisiä.
Lauran mielestä sama vaade tulee esittää myös rauhanliikkeelle. Se tarkoittaa paluuta rauhanliikkeen juurille, yhteisöihin ja ihmisten kohtaamisiin. Omasta mielestäni tämä vaatimus tulee esittää laajemminkin kansalaisjärjestöille mukaan lukien eläkeläisjärjestöt. Käsite media kattaa myös somen, sosiaalisen median kaikkine facebookeineen. Ne tarjoavat itsessään hyviä kanavia keskusteluille ja alustoja yhteisöjen muodostamiselle. Aktiivisuus somessa ei kuitenkaan riitä korvaamaan perinteistä kansalaistoimintaa, johon liittyy erilaisten, myös erillä tavoin ajattelevien ihmisten kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset.
Aamupakkasessa pässin mieltä lämmitti, kun Laura ositti kiitoksen ja kannustuksen sanoja pässien rauhankävelylle. Yhdessä toimimisella, konkreettisella tekemisellä ja niiden sanoittamisella on oikeasti väliä.
Lähdimme hyvillä mielin jatkamaan kävelyä seuraavalle etapille. Päivän kävely toi mittariini 18,8 km ja tyytyväisen mielen.
Aarno Jalonen
Mukava Rauhankävelyjakso keväisessä säässä, aurinkoa ja myötätuulta. Talvi oli kuitenkin edellisen päivän aikana muistuttanut, että kevät ei ihan vielä ole alkanut. Ajoittain oli liukasta, jopa niin, että metsästä piti tulla pois ”neliveto” päällä.
Jorma Pikkarainen
Puhuimme tietenkin politiikkaa, kuten aina kävelyillämme. Hallituksen rajalaista, työmarkkinatilanteesta, Venäjästä ja sen ns. presidentinvaaleista, Gazan järkyttävästä tilanteesta ym. Näissä asioissa tosin olemme omassa kuplassamme, sillä meillä eiollut erimielisyyksiä.
Keskustelumme ei silti ollut tylsää, sillä kyllä meillä riitti erilaisia näkökulmia asioihin. Erilaiset näkökulmat ja pohdinnat rikastivat ajatuksiamme. Olimme tietenkin erityisen tyytyväisiä siihen, että nimesimme tämän kevään yhteiskävelymme Rauhankävelyksi
Keskustelimme tietenkin myös heräämässä olevasta luonnosta. Alkanut kevät kuului jo lisääntyneestä lintujen viserryksistä. Uskonnosta tai varsinkaan teologisista kysymyksistä emme jutelleet vaikka kaksi kirkkoa ohitimmekin – tällä kertaa tasapuolisesti sekä ortodoksisen että luterilaisen kirkon.
Rauhankävelymme jatkuu jo ensi perjantaina välillä Kirkkonummi-Siuntio ja samalla jatkuvat myös höpötyk…eikun keskustelumme.
Esko Grekelä
Tämän kertainen pässien rauhankävely sai minut liikkeelle jo ennen kello 7:ää aamulla. Piti viedä auto kävelyn päätepisteeseen Kirkkonummelle-. Illalla oli ohjelmassa Tammisaaren punavankimuistomerkin hoitoyhdistyksen kokous. Kirkkonummelta palasin junalla Pasilaan Rauhanasemalle aamutapaamiseemme ja kuvauksiin. Sitten taas junaan – nyt porukalla – ja oli kävelyn vuoro – taas Kirkkonummelle. Reilut 16 km hienossa kelissä taittui mukavasti.
Antti Honkonen
Toissamaanantainen kimppakävelymme päätyi Työväen Arkistoon, jossa julkistettiin Vanajanlinnan 100-vuotisjuhlakirja. Sinä kerrotaan saksalaisen asetehtailija Willy Daugsin omistaneen Tikkakosken asetehtaan. Siellä oli isäni Adiel oli sota-aikana yksi Suomi-konepistoolien sorvareista. Adiel piti vuosikymmenien ajan päiväkirjoja. Sota-aikaan niitä on ilmeisesti ainakin 13 kpl. Mainittakoon isäni olleen lopulta Heinolan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ja monitoimija.)
Oheisessa kuvassa näkyy Talvisodan toinen ”Sota-ajan päiväkirja”, jonka ensimmäinen merkintä oli 18.2.1940, vaikka kyse oli muutaman kuukauden sodasta itänaapurin kanssa. Sen surulliset pohdinnat päättyivät jo kuukauden kuluttua 15.3.1940, kun isä kirjoitti siihen ”RAUHA voitti” vaikka Suomi paljon hävisikin.
Minäkin olen ”Tikkakosken mannekiineja” vaikka en ole em. konepistooli, mutta syntynyt – toivottavasti viiimeisen – eli toisen Maailmansodan aikana, kuukausi ennen sodan lopettanutta atomipommien pudotusta Japaniin.
Vastaa