Hannu Hurme
Helsingissä on Itäväylän vierelle rakennettu melkoisen keskustelun saatteekseen saanutta kevyen liikenteen Itäbaanaa, pääosin kolmikaistaista. Keskustelua on käyty väylän oikeasta sijoittumisesta ja sen myötä tapahtuvista muutoksista luonnossa. Täksi talveksi baanasta valmistui Länsi-Herttoniemeä sivuava osuus.
Sattui niin, että tuo osuus avattiin kaiken kansan kulkea juuri kun sään haltija koki olevan aika kauden ensimmäisille ongelmakeleille. Ensin pikku pakkasta ja lumentynkää, ja perään vähän plussaa kera vesipisarain.
Liukastahan sellaisesta seuraa.
Tässä käsityksessä olin minäkin, kun lähdin päivän askareille Itäbaanaa pitkin mielessä aamutv:n meteorologin varoituksen sanat.
Baanassa on kaksi väylää pyöräilijöille, yksi kävelijöille.
Ehdin jonkin matkaa edetä liukastellen kävelyyn tarkoitetulla väylällä, kun huomasin, että tuossa vieressähän, pyöräilyväylillä ei ole lunta, jäästä puhumattakaan.
Iski kapinahenki. Ja minä en enää kävele metriäkään tässä sohjossa. Ajattelin että olkoon maassa mitä tahansa merkkejä, ja jatkoin matkaa pyöräilyväylällä. Liukastelu loppui siihen.
Ns. LATURAIVO on ollut vuosi toisensa jälkeen vakioaihe yleisöosastojen kirjoittelussa. Hiihtäjät eivät siedä väylillään kävelijöitä. Kävelijöiden mielestä heille pitää löytyä sijaa kevyen liikenteen väylillä talvellakin, latujen rinnalla. Ristiriita on sovittamaton.
Nyt sitten jään odottamaan mitä tapahtuu, jos ”laatuero” ja kelitilanne säilyy Itäbaanalla tällaisena – kävelykaistalla liukastellaan, pyöräilykaistalla ei siitä pelkoakaan.
Ryhtyvätkö kävelijät tottelemattomiksi – kapinallisiksi jopa. Miten pyöräilijät suhtautuvat kävelijöihin väylällään?
Syttyykö VÄYLÄRAIVO?
Vastaa