Pekka Isaksson
Sukevalla ei tarvitse katsella Avaraa luontoa eikä kuunnella radiosta Viikon luontoääntä. Riittää kunhan on aamulla ajoissa liikkeellä. Juhannuspäivän aamulla koin hienoja lähiluontoelämyksiä: seuranani oli kuoveja, kurkia, ehkäpä taivaanvuohi ja aivan varmasti käki. Sille oli juhannuksen juhliminen jäänyt päälle, kun ei malttanut lopettaa kukkumista.
Kurkia oli useammassa ryhmässä: oli pariskuntia aamupalalla tien varsien pelloilla ja oli hieman isompia, 4–6 yksilön nuorisojengejä, aamiaisella nekin, mutta myös yhdessä aikaa viettämässä, kun pesimähuolet eivät vielä paina.
Kuoveja huolet painoivat. Kun pesät ovat maassa, on niiden piilottelussa ja varjelussa kova työ. Pesärosvon maineen saaneista lokeista sai olla varuillaan, mutta minuakin, ylen vaaratonta kulkijaa kuovit luulivat uhkaksi, nousivat kiivaasti hälytyshuutoja kaiuttaen siivilleen tai lähtivät edeltäni juoksemaan tienpientareella harhautusjuoksuja.
Päivän valaisi ääni, jostakin selän takaa kuulunut lyhyt päkätys. Kun se jonkin ajan kuluttua toistui, arvelin taivaanvuoheksi. Tosin päkätys ei oikein kuulu juhannukseen, koska se yleensä syntyy kevään ja alkukesän soidinlennon syöksyissä, jotka värisyttävät linnun pyrstösulkia. Komeasta nimestään huolimatta taivaanvuohta ei voine pitää kävelypässien sukulaislajina, koska silloin joutuisimme hyväksymään sukulaisiksi koko kirjavan kurppakunnan. Kansansadussa taivaanvuodella on erikoinen syntymyytti: se on syntynyt kuolemaa pettäneen tietäjän sielusta, jota ei ole voitu hyväksyä taivaaseen eikä helvettiin.
Liikkeessä Lapualle, omin koivin
Kävelypässien virtuaaliaskeleet vievät joukkomme vääjäämättä kohti Lapuaa. Juhannuksen aikaan ohitimme Kuortaneen. Sen jälkeen olisi ollut mahdollista valita myös toinen reitti, joka olisi vienyt Lappajärven kautta Evijärvelle ja joka oli esillä alkuperäistä reittisuunnitelmaa tehtäessä. Ratamestari Aarno ja reittisuunnittelija Pekka I päättivät tehdä pienen mutkan, kun aikaa on ja kolometrejä kertyy hyvässä tahdissa.
Jos olisimme oikeasti tien päällä, Esko olisi jo Ykspihlajassa, pari muutakin aika lähellä määränpäätä ja aikaa on jäljellä miltei kaksi kuukautta. Minkäs teet, kun on menohaluja.
Ei meillä ole mitään Lappajärveä vastaan, maineikas ja varmaan kauniskin paikka, mutta kyllä Lapua ja Kauhava kuulostavat ulkomaakuntalaisen mielestä komeammilta, eikös vain. Lapualle on virtuaalisestikin kiva mennä, kun on liikkeellä omin koivin. Kauhavalla ei kuulemma rautakaan ruostu. Se siis sopii hyvin kävelypässeille, vaikka emme teräsvaareiksi itseämme tunnekaan, kaikkea muuta.
Eikä meillä ole edes tervastamppia mukana niin kuin tunnetussa puukkojunkkarilaulussa piti olla. Rauhallisin ja hyvin rauhanomaisin mielin olemme edelleen liikkeellä. Kävelkää tekin, hyvät ihmiset, rauhallisesti ja rauhallisina!
Jaahas, me pässit emme siis ”kävelekään” Lappajärven kautta. Itse olen viettänyt kaikki lapsuuden ja myös osan nuoruuden kesistäni Lappajärvellä ja erityisesti Karvalan kylässä. Toisaalta Kauhavakin on tuttu, sillä Kauhavan kautta matkustimme usein Karvalaan (silloin kun emme menneet isän Skoda Octavialla). Ensin lättähattujunalla Kauhavalle ja sieltä linja-autolla Karvalaan, jonne oli vain alle 30 km. Lapua ei ole niin tuttu paikka kuin Lappajärvi. Se on tuttu lähinnä Lapuan-liikkeestä ja patruunatehtaasta. Viime kesänä oli tarkoitus vierailla Lapualla, mutta matkamme peruuntui tai siirtyi myöhemmin toteutettavaksi.