Reipas alku mainioiden maanikkojen Kevätkävelylle

Pekka Isaksson

Kävelypässien Kevätkävely kohti Kalajokea alkoi tänään reippaasti, joskaan ei niin kevyin askelin kuin kävelytempauksen tunnuksessa luvataan. Syynä eivät olleet raskaat jalat, eipä tietenkään, vaan paikoittainen liukkaus Helsingin kaduilla. Se pakotti pitämään askeleet vakaina. Sehän onnistui pässeiltä, ja onnistui myös Kevätkävelyn ensimmäiselle etapille kävelypässejä saattamaan tulleilta muilta helsinkiläisiltä eläkeläisiltä.

Hyvin kävelleiden joukkoon on ehdottomasti laskettava Helsingin vapaa-ajan ja kulttuurin apulaispormestari Paavo Arhinmäki. Hän ei ainoastaan saatellut meitä Senaatintorilta matkaan napakalla menopuheella. Kaupunkinsa ja kaupungin asukkaiden tarkkana toimihenkilönä hän varmisti koko ykkösetapin kävelemällä, että todella olemme matkalla sinne, minne olemme aikoneetkin, ensin Pasilan Rauhanasemalle ja sieltä pohjoiseen.

Arhinmäki kertoi Helsingin kaupungin paneutuvan erityisesti lähiliikunnan kehittämiseen, juuri sellaiseen liikuntaan, jota kävelypässit hänen mukaansa mainiosti, joskus milteipä maanisen innokkaasti harrastavat. Puheesta olimme kovasti hyvillämme, joskaan tämän kirjoittaja ei ole aivan varma, kuuliko mainesanat oikein. Mitäpä niitä tarkastamaan, tarkastamalla on moni hyvä juttu mennyt pilalle.

Kun näin on päästy hyvään alkuun tässä kehumisessa, niin kehuttakoon ja kiiteltäköön vielä kaksi tärkeää tahoa: ilman henki Ilmatar ja Ukko, säiden haltija. Ylen olivat suosiollisia meille. Vielä viikonloppuna ennustettiin taivaalta tulevan vaikka mitä paitsi pieniä kissoja. Eipä tullut, ei edes pientä vesipisaraa.

Oli ilahduttavaa, että kutsumme olivat kuulleet ja sitä myös noudattaneet muutkin kuin Eläkeläiset ry:n Helsingin aluejärjestön puheenjohtaja Marjatta Järvi. Hän oli Senaatintorilla tosi aikaisin, miltei yhtä aikaa ensimmäisen kävelypässin kanssa. Kun kävelypässejä oli kahdeksanhenkinen ryhmä, lähti Senaatintorilta kohti Pitkääsiltaa ja Hakaniemeä juuri sopivan kokoinen ryhmä: oli kokoa ja oli näköä, mutta ei liikaa, etteivät Helsingin kadut ruuhkautuneet.

Pitkänsillan ylitimme asiaankuuluvan hartaasti. Sykähdyttävää oli muistaa, kuinka symbolisesti merkittävää sen ylittäminen on ollut muillekin. Mainittakoon tässä yhteydessä vain yksi, vaatimattomia kun olemme. Hän oli tietysti Urho Kekkonen.

Muutenkin ensimmäinen päiväetappi sujui kansallisesti ja pässillisesti merkittävissä maisemissa. Totta kai kuljimme kappaleen matkan Kolmatta linjaa kuin muuan kuuluisa laulumies. Oivan portsarille ei kyllä ollut heittää lanttia, ja eipä kai ollut portsariakaan. Niin säästyi myös femma, ei näkynyt Lindbergin Anttia, muita keltaliivejämme ihmetteleviä kulkijoita kyllä.

Viimeinen suora radanvarressa oli päivän vaativin osuus. Kiiltävällä, vesikerroksen peittämällä jäällä vaadittiin tarkkaa harkintaa, mihin astua. Siinä oppi nopeasti, miksi kieli on pidettävä vaaran paikassa keskellä suuta. Tietysti sen vuoksi, ettei sitä vahingossa puraise poikki, jos sattuu vaikka pahasti kaatumaan. Jututkin miltei hyytyivät, mutta olipa mieli sentään lämmin.

Näin, vakaasti askeltaen, pääsimme turvallisesti ja koivet ehjinä Pasilan Rauhanasemalle ja sieltä kirjaston ystävällisen henkilökunnan huomaan vähän puhumaan ylihuomisesta. Silloin matka jatkuu Rauhanasemalta Käpylän, Oulunkylän ja muutaman muun aseman kautta Tikkurilaan. Lähtö on kello 10, siis perjantaina 13.1., Nuutin ja nuuttipukkien ja kävelypässien päivänä. Tulkaa mukaan, hyvät ihmiset, joko paikan päälle ja etapille tai hengessä ainakin. Kävelkää turvallisesti!