Pekka Isaksson
Ensimmäinen viikko Sata vuotta Suomea – sata päivää Sotkamoon -tempauksesta on takana. Käveltyjä kilometrejä on kertynyt komeasti. Kevytjalkaisimmalla on takana kenellä yli 70, kenellä yli 60 tai 50 kilometriä ja meillä lyhyt- ja raskasjalkaisemmilla yli 40 kilometriä.
No kerrottakoon ihan tarkatkin kilometrit. Yhteensä olemme kävelleet 320,32 kilometriä. Kun sen muuttaa yhteiseksi matkaksi Helsinki–Vuokatti-reitillä, olemme päässeet 53,4 kilometrin päähän lähtöpisteestä. Olisimme siis patikoineet jo hyvän matkaa Vanhaa Lahdentietä, toiselta nimeltään Eteläistä pikatietä Tuusulan pitkille suorille, jos olisimme jatkaneet yhtä mittaa Senaatintorilta.
Tarkka paikka on tästä linkistä löytyvässä etappikartassa, jota pässien kartta- ja tilastotaituri Aarno pitää yllä. Kuvankin paikasta Aarno on etsinyt. Se on tässä.
Tasaisen etenemisen taulukko edellyttää 39 kilometrin viikoittaista kävelyä, joten olemme reippaasti edellä aikataulusta. Sarviparia ja päivää kohden laskettuna olemme ylittäneet tavoitteen 2 kilometrillä eli 5,6 kilometrin sijasta olemme kävelleet keskimäärin 7,6 kilometriä joka päivä.
Ei huono, kun viikolla itse kullakin oli muitakin puuhia ja kun yhdessä vielä kävimme mittaamassa torstaina Hyrylän eläkeläisten suorituskykyä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen IKINÄ- testillä. Tietysti kilometrit ovat vain numeroita, mutta mitäpä tässä teeskentelemään: tyytyväisiä varmaan olemme joka sorkka.
Mikään ei ole kuitenkaan yksinomaan myönteistä, jos ei kielteistäkään. Osa pässeistä on jo ruvennut murehtimaan, mistä saada lisää kilometrejä, vaikkapa vähän käytettyjäkin, jos ja kun nämä tähän tempaukseen varatut loppuvat kesken.
Ainakin minulle tällainen omaan sitoumukseen perustuva puolipakollinen suoritustavoite sopii mainiosti. Se auttaa voittamaan liikunnan suurimman esteen, josta Vuorion Pertti mainitsi Hyrylässäkin. Se on kengännauhojen solmimisen vaikeus ennen lenkille lähtöä. Kavereita ei jätetä eikä itseä petetä puolivillaisella suorituksella.
Kävelypässit ovat saaneet palautetta tempauksestaan. Lainaan tässä yhtä blogikirjoituksiin tullutta kommenttia. Se oli merkitty yksityiseksi, joten se ei ole lukijoiden suoraan nähtävissä. Kun en kuitenkaan paljasta kirjoittajan nimeä enkä muutakaan tietoa hänestä, rohkenen lainauksen tehdä:
”Tänään olikin innokas joukko saattelemassa ”Pässejä” matkaan. Keväinen aurinkoinen sääkin suosi, pääkaupungin raikas tuuli kuivasi hienkin otsalta. Reitti kulki seuraillen historiallisia harvemmin kohdalle sattuvia muistomerkkejä kuten Miina Sillanpään muistomerkki ja Kansalaissodan uhrien muistomerkki. Kuulimme myös Hannes Kolehmaisen muistolaatan vaiheista Eläintarhan urheilukentän huoltorakennuksen seinässä.”
Kiitoksia kommentista ja kiitoksia kaikista muistakin kommenteista ja kyselyistä ja ihmettelyistä, joita pässit ovat saaneet myös yksityisesti. On tosi mukavaa, että tempaus on huomattu.
No niin, siis 93 päivää enää jäljellä. Piankos ne loppuvat.
Kävelkää, hyvät ihmiset, niin tekevät kävelypässitkin!
