Pekka Isaksson
Kävelypässit pääsivät tänään pitkästä aikaa jaloittelemaan yhdessä Uudenmaan ulkopuolelle, Lempäälän. Kävelyretken ensimmäinen ja kiinnostavin kohde oli kuulu lintujärvi, Ahtialanjärvi. Siellä pässit tutustuivat tuhantiseen joukkoon järven mukavia asukkaita. Oppaana ja välitysmiehenä oli järven kunnostuksesta huolehtivan Lokkisaari ry:n varapuheenjohtaja Tatu Itkonen.
Tapaaminen sujui ystävällisessä ja molemminpuolisen kunnioituksen hengessä, mitä kaikista nykymaailman kohtaamisista ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa. Ehkä syynä oli etäisyys: fyysinenkin, sillä pässit pysyttelivät visusti Virta kampuksen lintutornissa ja kymmeniä lajeja edustavat järven asukkaat yhtä visusti omilla pesäkareillaan, pesimälaatikoissaan ja Lokkisaaressa. Ja olihan lajeilla myös eronsa ja etäisyytensä, joskaan pässeistä ei voi ihan varmasti sanoa, mihin lajiin he kuuluvat. Antti ainakin kokeili lintujärvikokemuksen jälkeen toiveikkaina lapojaan, josko niistä olisivat alkaneet kasvaa siivet.
Ahtialanjärvi aivan Lempäälän keskustan tuntumassa on paitsi Vanajaveden vesistön pohjoisin vesialue myös Etelä-Suomen merkittävimpiä lintujärviä. Sen ytimenä on noin hehtaarin kokoinen Lokkisaari, joka on Sisä-Suomen kiinnostavin kosteikkolinnustokohde.
Eipä olisi Lokkisaarta, eikä olisi Ahtialanjärvikään enää mikään mainittava lintujärvi, jos kaksi miestä ei olisi parikymmentä vuotta sitten tarttunut lapioihin, viikatteisiin ja muihin työkaluihin ja ryhtynyt ankaraan urakkaan, kunnostamaan pahasti ruohottunutta järveä. Sitä ja sen linnustoa uhkasi tukahtuminen rehevöitymiseen ja vedenjuoksutuksiin. Miehet ovat Tatu Itkonen ja Lokkisaari ry:n puheenjohtaja Rainer Mäkelä, joka ei tänään päässyt paikalle.
Rehevöitymisen tuhoja Ahtialanjärvellä täydensi vedensäännöstely, joka keväisin ja kesäisin käänsi luonnonjärjestyksen nurin. Kun luonnollinen vedenpinta on korkeimmillaan keväällä ja laskee kesällä, voimaloiden vedensäännöstely laski vedenpintaa keväällä ja nosti sitä kesällä. Pesiminen muuttui hankalaksi ja lopulta mahdottomaksi.
Lokkisaari ry:n puuhamiehet ovat Lokkisaareksi nimetyn lietesaaren kunnostamisen ja rakentamisen lisäksi raivanneet ja aukaisseet lieterantoja, rakentaneet 45 tekokaria ja 150 pesimälaatikkoa. Suurimmaksi osaksi käsipelillä lukuun ottamatta EU-tuella talvisaikaan järvelle rekalla tuotua kivikuormaa tekokareja varten. Näin pesimäpaikat on saatu nostetuksi juoksutushuippujen yläpuolelle.
Työn tuloksena kahlaajat ovat palanneet. Järvellä on tavattu 36 eri kahlaajalajia, etupäässä läpimuuttavaa lajistoa ja satunnaisesti tavattavia harvinaisuuksia. Lokkiyhdyskunta on tullut takaisn, sinisorsat ja sotkat saaneet pesimälaatikot ja lukuisten muidenkin lajien pesintä ja elämä on helpottunut. Järvellä pesii muun muassa parikymmentä punasotkaparia, jotka ovat muualta miltei kadonneet.
Työtä pelkäämättömät ja luonnosta nauttivat pässit olivat perin vaikuttuneita lähtiessään Virta kampuksen lintutornilta kohti uusia seikkailuita. Niitä ennen pässit pistäytyivät vahvistumassa myös ruumiillisesti Erjan kuuluilla karjalanpiirakoilla ja mainiolla mansikkakakulla. Niin Uudenmaan pässit jaksoivat vielä katsella Pekka-pässin suunnitteleman reitin muut nähtävyydet. Niistä mainittakoon silta, joka ei vie mihinkään. Se sojottaa neljättä vuotta Lempäälä-talolta yli rautatien kohti horisonttia maan ja taivaan välillä. Reitin viimeisessä kohteessa ennen palaamista rautatieasemalle odottamaan Helsingin-junaa pässit huoahtivat hetken katselemalla Herralankosken urheilukalastajia.
Huomaattehan, hyvät ihmiset, että parhaita elämyksiä koette kävelemällä!
Vastaa