Hannu Hurme
Halusin tuossa lauantai-iltana katsoa Evertonin ja Mancester Unitedin välistä Valioliiga-ottelua. Innokkaana penkkiurheilijana monenlainen sportti kun kiinnostaa. Mutta halusin myös seurata samaan aikaan vietettyä Rauhanliiton 100-vuotisjuhlatapahtumaa, Sadankomitean pitkäaikainen jäsen kun tässä ollaan. Ainakin Hirroshiman ja Nagasagin muistopäivää on tavattu muistaa.
Koronan ”ansiosta” ja kun minulla sattuu olemaan tietokoneessani kaksi näyttöä, onnistuin molemmissa. Järkyttävää sanoa näin, mutta niinhän se oli.
Korona ei ole syynä siihen, että Valioliigaa näytetään TV:ssä. Korona oli kuitenkin aiheuttanut se, että Rauhanliiton tilaisuusteen osallistumista oli rajattu ja se oli siksi nähtävissä webitse.
Sen myönnän, että presidentti Tarja Halosen juhlapuheen sanoma saattoi jäädä heikolle omaksunnalle, kuten Rauhanneuvos Ilkka Taipaleen historiaselostuskin. Marcus Rashfordin 2–1 -maalinikkauksen taituruuuskin jäi ehkä oivaltamatta. Jotain jää vajaalle ja lienee selvää ettei tällainen huomionsa kaksiajakaminen pitemmän päälle terveellistäkään ole. Jakomielistähän se on.
Teen tuollaista kuitenkin. Aika usein. Olen jatkanut harrastusta, koska tiedän syyn, jolle en mitään mahda, enkä haluakaan. Uteliaisuus se on. Kun jalkapallo kiinnostaa siinä missä rauhanliikekin – ja aika moni asia siltä väliltä.
Vastaa