Etelä-Suomen rannikolla on viime päivinä ollut onnellisia ihmisiä: joukossa paljon tenavia, latuniiloja ja konemiehiä – ja minä. Lumeton kausi katkesi viime viikon lopulla, ja sen jälkeen on pääkaupunkiseudullekin satanut monta kymmentä senttiä lunta. Ei toki niin paljon kuin Merikarvialla, mutta riittävästi tekemään meidät vähäänkin tyytyväiset onnellisiksi. Lapset ovat päässeet telmimään lumessa ja laskemaan mäkeä, nuorimmat vain kummastelemaan maailman äkillistä muuttumista ja kokeilemaan ennestään tuntematonta, ihanana kutsuvaa elementtiä. Koneet ovat kolistelleet ympäristön teillä, kujilla ja pihoilla miltei yötä päivää. Hiihtäjät ovat päässeet putkistaan vapaan taivaan alle.
Ja minä, minä olen päässyt lumitöihin. Olof, rivitaloyhtiön toinen eläkeläismies, ja minä olemme käyttäneet sumeilematta hyväksemme nuorempien asukkaiden päivätyöt ja ruuhkavuodet, jolloin kiirelistan kärjessä eivät ole talkoilla tehtävät lumityöt. Olemme saaneet hoppuilematta kolata, lapioida ja harjata tuntikausia raikkaassa talvisäässä. Mikä sen parempaa hyötyliikuntaa, kunhan malttaa pitää maltin mukana: turhaan ei lumitöistä varoiteta sydän- ja verisuonitaudeista kärsiviä. Onneksi lumi on ollut kevyttä pakkaslunta, joten meidän ei ole tarvinnut uurastaa uupumukseen asti.
Lumityöpäivinä ei totisesti tarvitse lähteä lenkille tai muihin liikuntaharrastuksiin voidakseen merkitä rastin Eläkeläiset ry:n tämän vuoden kuntopassiin. Semmoisen sain minäkin hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta, ja siihen on sisällytetty rastiin oikeuttavana liikuntamuotona myös hyötyliikunta ja mainittu lumityöt yhtenä esimerkkinä, kuten oikein ja kohtuullista onkin.
Ihan kaikki aika ei ole mennyt lumitöissä, vaan sitä on jäänyt muun muassa lukemiseen. Olen tässä vuodenvaihteessa lukenut useampiakin suosittelemisen arvoisia kirjoja. Niistä lukujärjestyksessä ensimmäinen on viime vuonna Tieto-Finlandialla palkittu Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli. Se kertoo ruotsalaisen äärioikeistolaisuuden ja nationalismin taustoista, gööttiläisyydestä, germanismista, rotututkimuksesta, rotubiologiasta, sterilisaatiolaeista ja kansallissosialismin kapeahkosta, mutta samalla hämmästyttävän sitkeästä otteesta ruotsalaiseen aatemaailmaan.
Toinen kirja on kirjastosta löytämäni Timo Laineen Torakoita ja panssarivaunuja (Tammi, 2014). Prahalaisen Kaarlen yliopiston lehtorina työskentelevä Timo Laine kiinnostui jo koulupoikana Kuusamossa näkymättömän, mutta yhtäkaikki läpitunkemattoman muurin, rajavyöhykkeen, kätkemästä Neuvostoliitosta. Hän ehti vielä näkemään vanhan sosialistinen maailmanjärjestelmän viimeiset vuodet, mutta ennen kaikkea sen murtumisen kauden lukuisilla Neuvostoliittoon ja Venäjälle sekä Itä-Eurooppaan tekemillään matkoilla.
Kolmattakin kirjaa tekee mieli suositella, ruotsalaisen Leif G.W. Perssonin Pinokkion nenää (Otava, 2014). Jos Persson ei ole tuttu kirjailija, voi luottavaisin mielin tarttua kirjastossa mihin tahansa hänen rikosromaaneistaan. Niistä on suomennettu kymmenkunta, Pinokkion nenä viimeisimpänä.
x x x
Kauanpa kesti ennen kuin hallituksen johtavat ministerit ottivat kantaa rasistisiin ja väkivaltaisiin katupartioihin, joiden yhdestä lajista, Soldiers of Odin -partioista ja niiden vinosta suomalaisuudesta kirjoitin edellisessä blogissa. Näillä ryhmillä on yhteyksiä kansallissosialistiseksi itsensä tunnistavaan Suomen vastarintaliikkeeseen ja niissä pesii rasismia.
Juuri tämäm blogin alkua kirjoittaessasi 13.1.2016 Ylen nettisivut kertoivat pääministeri Juha Sipilän selventäneen edellisenä iltana antamaansa lausuntoa, jossa hän rinnasti katupartiot lasten saattelemiseen kouluun. Ulkoministeri Timo Soini oli karvan verran nopeampi: hän tuomitsi rasistiset ja väkivaltaan yllyttävät katupartiot 12.1. Ylen A-studiossa. Ilman Soinin lausuntoa arvovaltaisimmaksi Perussuomalaisten kannanotoksi uhkasi jäädä oikeusministeri Jari Lindströmin lausunto, että hän ei ole kuullut mistään katupartioiden aiheuttamista ongelmista.
Lopulta myös Aleksander Stubb otti kantaa katupartioihin. Hänen kantansa oli terävämpi kuin muiden johtavien ministerien: rasistiset katpartiot pitäisi kieltää, mistä hallitus Stubbin mukaan aikoo keskustellakin. Nähtäväksi jää, kirjoittaisi entinen pääkirjoitustoimittaja.
x x x
Lumitöitä ei valitettavasti riitä kaikille, mutta kävellä voivat kaikki. Niinpäs me tehdäänkin!
Samalla toivotamme Eläkeläiset ry sivuille tervetulleeksi Tumi Turusen kävelypässien vanhalla sanonnalla: rahalla saa pyörällä päästään, mutta kävellen olisit jo perillä.
– Pekka Isaksson
