Aili Pollari
Olipa kerran tavallisten ihmisten rakentama ja asuttama hyvinvointivaltio. Kansa oli taistellut itsenäisyytensä saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Miehet sodassa rintamalla. naiset, lapset ja vanhukset kotona tehden työtä maataloudessa ja tehtaissa. Jokainen käsipari tarvittiin, että saatiin pidettyä yhteiskunta toimivana.
Tavallinen kansa antoi puolet säästöistään ja vihkisormuksensakin valtiolle, itsenäisyyden puolesta.
Tavallinen kansa työllään maksoi suuret sotakorvaukset sodan päätyttyä.
Tavallinen kansa mahdollisti koululaitoksen kehittämisen maailman parhaaksi.
Tavallinen kansa auttoi kehittämään terveydenhoidon kohtuullisella hinnalla kaikkien saataville.
Tavallinen kansa auttoi suunnittelemaan ja toteuttamaan inhimillisen vanhusten hoidon kaikille.
Tavallinen kansa auttoi järjestämään päiväkotien ja esikoulujen palvelut lapsiperheille.
Kaikki asiat yhteiskunnassa toimivat. Kansa oli onnellisinta maailmassa.
Mitä sitten tapahtui?
Kun vapaa-aika lisääntyi eikä ihmisillä ollut elämisen huolia, alkoivat he tulla tyytymättömiksi. Tiedotusvälineissä kehuttiin utopistisen ihanaa elämää viettäviä toisten maiden kansoja. Kateus ja Ahneus saivat siitä otollisen maaperän lisääntymiseen. Huomattiin että omassa maassakin oli joillakin maallista hyvää enemmän kuin toisilla.
Ahneus ei voinut sietää onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä. Se nautti ihmisten tyytymättömyydestä. Kateus lihoi ja paisui ja vahvisti olemassa olollaan Ahneutta.
Huiputus ja Petkutus huomasivat tilaisuutensa tulleen. Ne alkoivat kuiskutella Ahneudelle ja Kateudelle toimintaohjeita taskujensa täyttämiseksi.
Ensin Halpuutettiin työnarvo. Seuraavaksi työn laatu. Lopulta paiskattiin Ihmisarvokin romukoppaan.
Seuraava keksintö olikin sitten Kilpailutus. Ahneus hieroi kiihkeästi riemusta kosteita käsiään. Rahakasat siellä jossakin salaisessa paikassa kasvoivat kasvamistaan.
Onnellisten ihmisten valtakunta oli Halpuutettu ja Kilpailutettu perusteellisesti.
Antiikin Kreikan Spartassa vammaiset ja vanhukset vietiin metsiin petojen ruuaksi.
Se oli yli kaksituhatta vuotta sitten.
Onko tulevaisuuden kuvana entisessä hyvinvointivaltiossa Spartan laki?
Onko meidän nuorin sukupolvi jäämässä heitteille?
Hyväksytäänkö me vanhusten heitteillejättö?