Seija Koponen
Eduskunnan ihmisoikeuskeskus on viime vuosina laajentanut toimintaansa myös vanhojen ihmisten oikeuksien edistämiseen. Se ei kuitenkaan riitä, vaan nyt on seurattava, tuleeko meille vanhusasiamies nykyisen hallitusohjelman mukaisesti.
Näinä kriisiaikoina koronatoimet ovat erityisen haavoittavalla tavalla kohdelleet juuri vanhoja ihmisiä. Toisaalta epidemiakuolemat osuivat keväällä hoivakoteihin. Niiden kohdalta arviointi on meneillään, mikä tuo selvyyttä tilanteesta ja myös eväitä vastaavia olosuhteita yhteiskuntana kohdatessamme. Valmiusasiat saadaan kuntoon.
Ajattelen nyt omia kokemuksiani auttajana, kolmannen sektorin toimijana. Kotikaupunkini päätti muistisairaiden päivätoiminnan ja omaishoidon piirissä tarpeellisen jaksohoidon lopettamisesta. Tilat tarvittiin koronasairaalaksi. No hyvä, nopea toiminta sai joiltakin tahoilta kiitosta.
Lantin kääntöpuoli toi esiin omaishoitajien hädän. Ymmärrystä ei meinannut saada aluksi kuntapalveluista. Oli ryhdyttävä pommittamaan päättäjiä. Puhelinpalvelu ei vastannut, virkamiehet olivat kodeissaan etätöissä. Kolmeen ensimmäiseen viikkoon ei tultu kertomaan julkisuuteen muuta kuin että on oltu nopeita koronaosaston perustamisessa ja paikalle tuotu kylmäkonttikin on maisemoitu.
Muistiliiton lausuntoja lähettelin ja kyselin korvaavista palveluista. Huoli-ilmoituksiin vastattiin viiveellä, jopa 7 vuorokauden viipeellä. Itsetuhoiset ajatukset olivat monissa omaishoitajien puheluissa mukana, kun hoivaajina eivät olleet saaneet öitään nukuttua. On todettu, ettei kotikaupungissani ole ollut yhtään koronakuolemaa. Eräs omaishoitaja hoiti kotonaan viisi viikkoa miestään koronaoirein. Pyynnöstä huolimatta ei tultu ottamaan testiä. Hän ei siis päässyt koronaosastolle.
Tätä kirjoittaessani ikääntyneitä koskevat rajoitustoimet ovat edelleen voimassa. Esimerkiksi tapaamiset kopeissa lasin takana mikin välityksessä hoivakodeissa tuntuvat lisäävän vain muistisairaiden hämmennystä, kun väestö jo pääsee huvipuistoihin. Monet asiantuntijat, jotka henkilökohtaisesti olen tavannut takavuosien muistiosaajan koulutuksissa, ovat tuoneet viestiä kohtuuttomasta rajoittamisesta ja siitä syntyvästä vaikutuksesta toimintakykyyn ja mielialaan. Viesti on kuultu, muttei ole ymmärretty.
Tärkeimmät huomioni ovat seuraavat:
Sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstön koulutusta muistiosaamisessa on lisättävä. Uudessa hallituksen lisätalousarviossa lisätään koulutuspaikkoja. Koulutuksen sisältöihin on saatava muistiosaaminen tärkeäksi tavoitteeksi, koska etenevät muistisairaudet ovat ikääntyneen väestön suurin uhka.
Kaikkien meidän on otettava huomioon yhteiskuntamme hauraimmat jäsenet. Lapsiasiavaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun lisäksi tarvitsemme tarkkarajaisen tehtäväkentän vetäjäksi vanhusasiavaltuutetun.
Kansallinen muistiohjelma on uudistusvaiheessa. Uskon sen sisältävän nyt runsaasti saatujen kokemusten perusteella selkeitä linjoja poikkeusoloja varten.
Olen iloinen, että THL ottaa mukaan kuntabarometrikyselyyn myös muistiosion. Olen iloinen myös siitä, että lisätalousarviossa vanhuspalveluihin jaetaan kunnille lisärahoitusta käytettäväksi ikäväestön koronavaikutusten helpottamiseksi. Varat on käytettävä juuri nimettyihin tarkoituksiin.