Topi Berg
Televisiosta tuli elokuva Kurjet lentävät, jota Rosa Liksom oli toivonut. Enpä ole tainnut nähdä sitä sitten vuoden 1957 jälkeen, jolloin sitä esitettiin elokuvateatteri Capitolissa Mannerheimintiellä. Capitoli oli neuvostoliitolaisten elokuvien ensi-iltateatteri. Olin katsomassa sitä sisareni ja toisen tytön kanssa. He itkivät lähes koko ajan, minä vain nieleskelin.
Kannatti katsoa uudelleen. Elokuva on kertomus rakkaudesta sodan keskellä. Tatjana Samoileva on Veronika ja Aleksei Batalova on Boris eli Borka, jotka sota erottaa. Boris kaatuu, mutta Veronika ei usko hänen kuolemaansa. Kun sota loppuu ja junat saapuvat Moskovaan täynnä rintamalta palaavia sotilaita, Veronika menee asemalle Borista vastaan, mutta miestä ei näy. Lopulta hän uskoo kohtaloonsa – Boris ei ole palaajien joukossa – ja jakaa kukat muille. Rauhan tulemisen ja omaisten näkemisen aiheuttaman riemun takana soi musiikkina Vapaa Venäjä ja soikin niin komeasti, että taitaa olla hienoin marssi, mikä koskaan on tehty. Elokuvan lopussa kurjet lentävät Moskovan yllä. Sota on loppunut. Toivo elää. Molemmat näyttelijät olivat hyvin suosittuja myös Suomessa.
Itse marssi Vapaa Venäjä onkin ihan eri juttu. Suomenkieliset sanat kertovat, että meitä keisarit ei enää hoivaa jne. Ne tarkoittavat todellakin sitä, että on päästy irti keisarista. Laulua on laulettu varsinkin Amerikan suomalaisten keskuudessa. Sen on levyttänyt muun muassa Hiski Salomaa. Alkuperäisen venäjänkielisen nimi on Slaavittaren hyvöstijättö. Se on on tehty tsaarinvallan aikana tsaarin ja kiihkovenäläisyyden kunniaksi. Se olikin kielletty neuvostovallan aikana, kunnes juuri Kurjet lentävät toi sen taas takaisin. Youtubesta se löytyy esimekiksi Diana Garipovan ja Alexandrev Ensemblen komeana versiona. En osaa venäjää, joten en osaa sanoa marssin nykyisistä sanoista mitään.
Yhtä vaikuttava laulu on Kurjet, joka kertoo sodassa kaatuneista miehistä. Kuulin sen ensimmäisen kerran Koiton laulun esittämänä. Koiton lauluun ei päässyt kuka vain. Sitähän johti pitkään mm. Toni Edelmann – Meillä on tuo levy ja kuuntelemme sitä, kun haluamme olla haikeita. Vetää hiljaiseksi aina vaan. Kun hiljattain edesmennyt Dmitri Hvorostovsky laulaa Zhuravli eli Kurjet, eipä ole katsomossa ainuttakaan kuivaa silmää.
Asuimme 50-luvulla Hyrynsalmella. Meillä oli radio ja kuuntelimme paljon Eestin radiota. Se kuului Hyrynsalmelle metsän keskelle asti. Komeasti kaikui honkien keskellä Georg Otsin laulama Pois lentävät taas muuttolinnut. Sekin kertoo sodasta ja uskollisuudesta isänmaata kohtaan. Sanat löytyvät Kansan laulukirjasta, mutta ainuttakaan levytystä en ole saanut käsiini, vaikka olen sitä etsinyt vuosien mittaan yhdestä sun toisesta levyliikkeestä, myös venäjänkielisiä levyjä myyvistä.
Laulun on säveltänyt Matvei Blanter, jonka käsialaa on Blanterin kehtolaulu: ” Kuun valo kattomme harjalle hohtaa, ilta kun joutunut on. Pienoisten miesten, pienoisten lasten aika nyt on lepohon. Aamulla heräät ja aurinko jälleen loistavi yllesi sun…” Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että alkuperäisissä sanoissa sanotaan näin: ” Voimaa sull antaa, hellien ohjaa Stalin tietäsi sun… ” Raili Bäckström meni vähän muuttelemaan sanoja ja muutti Stalinin äidiksi. Samainen Blanter on säveltänyt myös Katjushan.
Onhan niitä kurkia meilläkin. Henry Theel levytti vuonna 1942 Arvo Koskimaan säveltämän tangon Syyspihlajan alla eli ” Punertaa marjat pihlajan kuin verta niillä ois. On kurkiaurat lentäneet yli pääni pois…” Tämä kappale on ensimmäisiä lauluja, minkä muistan Tumman yön lisäksi.
Olen syntynyt talvisodan jälkeen. Siitäkö johtuu, että sota tai sen varjo ovat jollakin lailla seuranani?
Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa. Linkki tässä.