Topi Berg
Viime viikolla putosi omena minun päähäni. Kopsahti oikein kunnolla. En pyörtynyt, mutta jotenkin valastuin. Maailma näytti hetken aikaa erilaiselta. Valaistuminen meni ohi melko pian, mutta omenasta muistin englantilaisen fyysikon Isaac Newtonin ( 1642–1727 ) ja painovoimalain. Tarinan mukaan Newton käveli kesällä 1666 puutarhassa, kun omena tipahti puusta maahan. Toisen version mukaan se osui häntä päähän.
Sama tarina kertoo, että Newton oli ruttoa paossa sukunsa maatilalla, kun omena putosi. Tähän asti oli ajateltu, että kappaleilla on taipumus kulkea alaspäin. Omenan putoamisesta Newton sai ajatuksen, että kappaleet vetävät toisiaan puoleensa eli tässä tapauksessa maa veti puoleensa omenaa ja omena puolestaan maata. Samalla tavalla myös taivaankappaleet vetävät toisiaan puoleensa. Ne pysyvät paikallaan, koska kun jokin kappale vaikuttaa toiseen kappaleeseen, vaikuttaa jälkimmäinen takaisin yhtä suurella voimalla. Näistä voimista käytetään nimitystä vuorovaikutus.
Edmund Halley oli löytänyt nimeään kantavan komeetan 1700-luvun alussa. Halley kääntyi Newtonin puoleen komeetan radan laskemiseksi. Sen tämä tekikin ja ennusti myös pyrstötähden seuraavan ilmestymisen. Komeetta on periheliumissa eli lähimpänä aurinkoa ja siis nähtävissä 76 vuoden väliajoin. Ennen auringon lähelle tulemistaan se seilaa kylmässä avaruudessa.
Auringon lämmön vaikutuksesta komeetta, jonka läpimitta on 5,5 km, alkaa hehkua. Viimeiset periheliumit olivat 29.5. 1910 ja 9.2.1986. Jälkimmäisen tapahtuman muistan hyvin. Koko Belveder-kapakan väki makasi selällään lumihangessa ja tuijotti taivaalle. Keskellä makasi entinen merikapteeni Kauppinen, joka ammattinsa takia tunsi taivaankappaleet ja niiden liikkeet hyvin. Hän oli ohjannut laivoja tähtitaivaan alla joka puolelle maapalloa. Saimmekin siinä hienoa valoilmiötä ihmetellessämme kuulla esitelmän maailmankaikkeudesta. No, seuraavaa komeetan ylilentoa saadaankin odotella pitkä tovi. Se näet toteutuu 28.7.2061. Toki vähän kauemmin kestää odotella komeetta C/2019 44 ilmestymistä. Sen kiertoradaksi on näet laskettu 5476 vuotta.
Halleyn komeetan liikeradan laskeminen innosti tiedemiehiä laskemaan muidenkin taivaankappaleiden ratoja. Newtonin ja sata vuotta aiemmin eläneen saksalaisen Keplerin laskelmat mullistivat tähtitieteen. Muitten kiireitten välissä Newton ehti keksimään peilikaukoputken, joka omalta osaltaan auttoi avaruuden tutkimisessa. Kaukoputket, matematiikka ja Newtonin laskelmiin pohjautuvat ennusteet tähtien liikkeistä mullistivat tähtitieteen. Syntyi ajatus, että kaikki asiat voidaan selvittää fysiikan avulla. Tämä ajatus johti materialismin syntyyn eli siihen, että kaikki ilmiöt voidaan selittää tieteen keinoin. Niin siinä kävi, vaikka Newton itse olikin syvästi uskovainen.
Ja lopuksi. Mitä muuta yhteistä minulla ja Newtonilla on kuin omenan putoaminen päähän? Vastaus on helppo. Tietenkin matematiikka! Newton laski taivaankappaleiden kiertoratoja Minäkin laskin kerran matematiikan kokeissa sillä lailla, että sain arvosanaksi miinus äärettömyys. Se on käsittämättömän suuri arvosana! En minä siis turhaan ollut kirjapainon työnsunnittelija ja hinnoittelija!
Lähteet: Simo Elo: Isaac Newton, Wikipedia