Topi Berg
Järkytyin eilen, kun kuulin radiosta, että mummo kutoo sukkaa hämärässä. Järkyttyneenä mietin, onko kysymyksessä sama mummo, joka kutoi sukkaa jo 50-luvulla. Kyllä on! Vakuutuin asiasta,kun kuulin, että hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa. Se raksutti hiljaa jo 50-luvulla. Tämä todistaa sen, että kysymyksessä on sama kello ja sama mummo.
Miksi mummo kutoo hämärässä? Asuuko mummo jossakin kaukana muista ihmisistä paikassa, jonne ei sähköjä ole vielä vedetty. Täytyykö mummon siis turvautua jonkin heikkovaloisen tuijun valoon. Kyllä sähköjohto kulkee nykyisin joka paikkaan. Onko kenties käynyt niin, että mummolla ei ole ollut varaa maksaa sähkönsiirtomaksua. Siksi sähköä ei tule.
Mummon täytyy olla hyvin vanha, kun hän oli sitä jo 50-luvulla. Varmaan hän on melkein yhtä iäkäs kuin mummot Jaappanissa. Hehän elävät hyvin pitkään, kun syövät meren eläviä kuten sushia ja merilevää. Merilevä on kuulemma hyvin terveellistä. Ehkäpä mummo puolestaan popsii sieniä. Niissähän on sitä ihmeellistä taikavoimaa.
Entäs mummon kaappikello? Vanha täytyy olla senkin, koska mummo sai sen lahjaksi nuorikkona. Se on varmaankin avaimella vedettävä, jos kerran ei ole sähköä. Kaappikello raksuttaa hiljaa, mutta niinhän se on, että kaikki huolella tehdyt esineet sopivat juuri siihen tilaan, mihin ne on tarkoitetettu. Ja ne kestävät vuodesta toiseen niin kuin meidänkin perheemme Asea Skandia -pyykinpesukone, joka toimi moitteetta melkein kolmekymmentä vuotta.
Paljonko niitä kudottuja sukkia sitten on? Varmaan valtavat määrät. Lapsenlapsilla, joille mummo aikoinaan kutoi sukkaa, on jo vuosikaudet ollut varaa ostaa omat sukkansa. Ehkäpä mummo on lahjoittanut sukat Martoille tai jollekin muulle puljulle tai jopa myynyt. Täytyyhän hänen jostakin tienata rahat uusia lankoja varten.
Mutta eipä ole mummoa tykkänään unohdettu. Olipa sähköä tai ei, radiota tai ei, teeveetä tai ei. Ylevero hänen täytyy kuitenkin maksaa niin kuin meidän muittenkin suomalaisten.