• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen

Eläkeläiset Ry - Pensionärerna Rf

Vuodesta 1959 liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa

Liikettä ja kulttuuria eläkeläisten
parissa vuodesta 1959
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Valtuusto 2023
    • Strategia
    • Eduskuntavaalit 2023
    • Tavoiteohjelma
    • Eläkeläinen-lehti
      • Tilaa uutiskirje sähköpostiisi
    • Ajankohtaista
    • Vuosikertomukset
    • Tietosuoja
  • Toiminta
    • Kalajoen retkeilypäivät 2023
    • Koulutus
      • Kevään 2023 kurssikalenteri
      • Kurssille ilmoittautuminen, hinnat ja kurssituki
      • Tulostettava kurssihakemus
    • Liikunta
      • Jumppaa ja harjoituksia
      • Videomateriaaleja
      • Taukojumppasarja
    • Monikulttuurinen toiminta
      • Valokuvanäyttely
      • Toiminta
      • Tukihenkilöt
      • Materiaali
      • Yhteistyökumppanit
    • Ikäystävällinen kunta
    • Toimintatonni-avustukset
    • Entisten viisasten kerho
    • Aineistopankki
    • Aineistoa yhdistyksille
    • Aineistoa ohjaajille
      • Tanssipajat
  • Yhdistykset alueittain
    • Etelä-Hämeen Aluejärjestö
    • Helsingin Aluejärjestö
    • Jokilaaksojen Aluejärjestö
    • Kaakkois-Suomen Aluejärjestö
    • Kainuun Aluejärjestö
    • Keski-Suomen Aluejärjestö
    • Lapin Aluejärjestö
    • Pirkanmaan Aluejärjestö
    • Pohjanmaan Aluejärjestö
    • Pohjois-Karjalan Aluejärjestö
    • Satakunnan Aluejärjestö
    • Savon Aluejärjestö
    • Uudenmaan Aluejärjestö
    • Varsinais-Suomen Aluejärjestö
  • Jäsenyys
    • Tervetuloa mukaan
    • Jäsenedut
    • Jäsenhakemus
    • Eläkeläisten tuetut lomat
    • Myyntituotteet
    • Paikallisyhdistyksen säännöt
  • Blogit
  • Yhteystiedot
    • Toimisto
    • Laskutusosoite
    • Hallitus ja valtuusto
  • Svenska

Espanjantauti ei ollut mummoni kohtalo

19.5.2020

Seija Koponen

Istun aamuauringon kirkastamassa keittiössäni koneen ääressä. Sain selvityksen lapsenlapseni kouluarjesta vantaalaisessa yläasteen koulussa. Luokassa istuu 25 oppilasta kello 8–15 ja välitunti voi olla sisälläoloa samaisessa luokassa. Oppilaat eivät liiku, neljä opettajaa kulkee, eivät oman aineen opettajia, oppilaat tekevät valvottuna classroom-alustalta tehtäviä, siis samoin kuin kotona.

Jäin pohtimaan, miten mummoni selvisi Hennalassa ja sitten junakyydillä Hämeenlinnan Poltinahon vankileiriin ns. sairaala-olosuhteisiin 19-vuotiaana. Siellä Hennalassa alkoi isorokkotaudin jälkeen espanjantauti ja siirtyi sitten junakyydillä Hämeenlinnan vankileiriin.

Muu väestö sai tartunnan seudun isäntien matkatessa etsimään punaisten viemiä hevosiaan. Torjuntatoimia ei uskottu ja lääkärikunnan tuomat huolet sivuutettiin taloudellisten kysymysten ollessa merkittävämpiä.

Naisvangit olivat hoitajien tehtävissä ja vaikka olivat kouluttamattomia, niin siisteydeltään kuitenkin sopivat hyvin tehtävään. Harvat heistä sairastuivat vakavasti, kuolema kohtasi miesvankeja ja siis nuoria miehiä runsaslukuisesti. Kuolinsyyt oli merkitty vain osalle, jäi arvailuksi. Vain ajankohta kertoi, että virus olisi ollut syynä. Nälkäkuolemaksi merkityt saattoivat olla viruksen aiheuttamia. Jälkiviisaus kertoo, että ravitsemuksella ei ollut yhteyttä virussairauteen.

Vankileireiltä ei voinut päästää myöskään kotiutumaan karanteenimääräysten vuoksi, joten leirien suuri koko oli sekin syynä suureen sairastuvuuteen. Vankileirien vankisiirrot takasivat, että kaikissa leireissä virus pääsi leviämään. Muussa väestössä virus eteni ajallisesti hiukan jäljessä, mutta heinä-elokuu 1918 olivat taudin leviämisaikaa. Myöhemmin loka-marraskuussa se repsahti uudelleen ja vähitellen koko maassa oli epidemia meneillään. Vielä vuoden 1919 puolella oli uusia tapahtumaketjuja. Neljäs aalto osui Lapin alueelle vuoden 1920 puolella. Armeija oli kutsuttu apuun hoitamaan eläimiä ja lämmittämään koteja. Vankileireihin määrättiin myös sairaanhoitajia, mutta varsinaisen hoitotyön tekivät itse vangit ohjauksella.

Tässä pohdinkin, miten mummoni selvisi. Onko perimällä ollut joku merkitys. Hän oli perusterve myöhään vanhuusikään, jolloin muisti alkoi pettää ja asuminen ilman mukavuuksia olevassa mökissä oli mahdoton yli 70-vuotiaalle, kun puolisosta ei ollut apua ja oli lähes hoidettava vuoteeseen suuren tuvan nurkassa. Siirtyminen vanhainkotiin runsaasti iäkkäämmän miehensä perässä oli luontevaa.

Kirjoittaja on porvoolainen eläkkeellä oleva entinen sairaanhoitaja.

Facebooktwitter

Avainsanoilla:

Lukijan vuorovaikutus

Kommentit

  1. Leena Toivanen sanoo

    21.5.2020 08:11

    Hei Seija!
    Luettuani kirjoitukseksi ,muistui mieleeni tätini. Hän oli työskennellyt koulun keittolassaPyhäsalmessa .Sairastui espanjantautiin ja menehtyi siihen iältään parikymppisenä. Taisi koetella enemmän nuoria aikuisia ,kun tämä korona taas meitä ikäihmisiä.
    Minulla on myös kaksi lapsen lasta Vantaalaisessa ala-asteen koulussa.
    Aurinkoisia kevätpäiviä toivottaen !
    Leena

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ensisijainen sivupalkki

Footer

TILAA UUTISKIRJE sähköpostiisi


Eläkeläiset ry
Kauppakaarre 1, 00700 Helsinki
Puh. 020 743 3610
elakelaiset(at)elakelaiset.fi

Tietosuojaseloste »Saavutettavuusseloste »

Tuettu Veikkauksen tuotoilla tunnus

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks Oy·