Aamu kauan sitten

Ale Koivuniemi

Tuuli vinkuu taukoamatta koko yön. Se kuljettaa mukanaan lunta, joka liimautuu ikkunoihin, sulaa ja jäätyy lasien pintoihin tehden niistä lähes läpinäkymättömät.  

Ensimmäiseksi, kuten tavallista, herää talon emäntä, keski-ikäinen, lihavahko nainen. Vanha rautajalkainen lavitsa narahtelee hänen kohottautuessa istumaan pidellen täkkiä rintojensa edessä ikään kuin yrittäisi salata niiden alkavaa lakastumista. Nainen tekee sen siksi, että on omaksunut tavan jo nuorena ja siksi, että tuvan kylmänkostea, nukkuvien ihmisten tunkkaama ilma tunkeutuu kauhtuneen, flanellisen yöpaidan sisälle. 

Istuttuaan hetken siinä narisevalla lavitsalla hän pudottaa täkin, hamuilee hetken pimeässä löytääkseen lattialta poronnahkaiset tossunsa ja laitettuaan ne jalkaansa nousee ja taas tunnustelemalla hetekan vieressä olevan rahin kantta löytää etsimänsä tulitikkurasian. Säästääkseen kallisarvoisia tikkuja nainen sytyttää yhdellä tikulla ihrakynttilän ja puhaltaa tikun nopeasti sammuksiin. Kynttilän heikossa valossa emäntä pumppaa painetta petromaxiin, sytyttää kynttilänliekillä käyttämänsä tulitikun uudelleen ja sillä sitten petromaxin sukan. Petromaxin pistävä valo miltei sokaisee hetkeksi silmät.

Lattialla porontaljan peitossa nukkuva isäntä korahtaa unissaan, kääntää kylkeään ja jatkaa nukkumistaan. Talon naimaikäinen tytär on karjakkokoulussa etelässä, ei tulisi kuin jouluksi jos silloinkaan. Muita lapsia heillä ei ole. Kaikki kolme poikaa kaatuneet rintamalla, jäljellä vain nastoilla kiinnitetyt kuvat tuvan seinällä.

Saatuaan petromaxin toimimaan emäntä menee  sen ja kynttilän kanssa keittiöön, nostaa yöpaidan helmat ja kyykistyy istumaan ämpärille. Metallisen ämpärin laita ääntelee hetken sisahdellen ja pieneen keittiöön leviää hetkessä virtsan pistävä haju.

Noustuaan ämpäriltä nainen sytyttää kynttilällä tuohenpalasen, laittaa sen lieden pesään, latoo tuohen päälle isännän pilkkomia puita. Varmistuttuaan puiden syttymisestä hän puhaltaa kynttilän sammuksiin.

Toisessa ämpärissä vesi on yön aikana jäätynyt. Nainen pirstoo tylsäksi kuluneella puukolla jään ja ottaa kauhalla vettä nokikylkiseen pannuun. Poistettuaan liesilevystä kolme rengasta hän panee pannun syntyneeseen aukkoon. Sitten hän ottaa seinällä olevalta hyllyltä peltisen purkin. johon hän on paahtanut jauhettuja rukiinjyviä ja lisännyt joukkoon pienen erän sikuria. Korvikkeen kiehahduttua hän herättäisi isännän. Tänään heistä kumpikaan ei hiihtäisi kirkolle, vaikka Paasikiven oli kerrottu puhuvan radiossa.

Auringonnousuun olisi vielä lähes kaksi kuukautta.