Savottakämppäelämys

Aili Pollari

Topi Bergin hieno kirjoitus savotoista ja kämpistä yllytti kaivelemaan muistin lokeroita. Muistojen 60-luvulla tuli vietettyä yksi viikonloppu sellaisella. Se oli pienin 20 miehen kämppä. Kymmenen kerrossänkyä isossa tuvassa, elämänluukun takana keittiö ja kokin maakuusoppi. Teräväpää vähän erillään, herrojen puoli.

Mitenkö sinne jouduin. Ensimmäinen mieheni oli konemiehiä. Hänellä oli urakka poltetun metsän laikutukseen uuden metsän istuttajille. Paikka sijaitsi jossakin Posio–Taivalkoski- linjalla vaarojen keskellä. Siellä oli valtavasti hilloja. Mieheni seurasi niiden kypsymistä ja ilmoitti, kun kannatti tulla keräämään

Jyväskylässä asuva sisareni oli perheineen lomalla. Lapset jätettiin mummulle ja ajettiin sinne aamuyöstä. Kerättiin kaikki astiat täyteen – valtava määrä – ja iltapuolella sisko miehineen lähti takaisin. Minä jäin koko viikonlopuksi. Poimin vielä oman perheen tarpeisiin kolme ämpärillistä.

Siellä oli pihassa valtava savusauna, saunan edessä ulkona iso tynnyri nuotiopohjan päällä. Siinä kuumennettiin saunavesi. Saunan lämmittäminen piti aloittaa aamulla, että kiuas oli iltaan mennessä kuumunut. Omanlaisensa elämys sekin, kun saunasta ulos tullessa oli likaisempi kuin sinne mennessä. Ei siitä sen enempää.

Ohessa reissun tunnelman innostama runo, jonka nykyinen mieheni on säveltänyt.

 

Vanha savottakämppä

                                                        Valssi, säv. ”supu”, sanat a-m

Puron  varrella  keskellä   korven  vanha  savottakämppä  on.
Myrskyt  kaatoivat   jo  savutorven   pihapiiri   on  eloton.
Vanhan   tallin   ikkunoissa   ei  ruutua   yhtäkään,
Ovi  roikkuu   saranoissaan  kaikki  rempallensa   jää.
Vain  porotokka  toisinaan  siellä  myrskyltä suojan  saa.
Elotonna  ikkunat  tuijottaa,  lumi  peittää  pihamaan.

Ennen talvisin aamuin ja illoin oli kämpällä toimintaa,
kun metsien miehet ne silloin kävi puita kaatamaan.
Pokasahat,  kirveet, valjaat,  illoin kunnostettihin.
Pimeys peitti hirret paljaat,  kun lyhty sammutettiin.
Tuvan lämpö uneen raukaisi  miehet työstä uupuneet.
Kunnes aamu taasen sarasti, metsään lähti tukkireet.

Puron varrella keskellä korven yksin hylätty kämppä on.
Myrskyt kaatoivat jo savutorven, pihapiiri on eloton.
Vanhain metsurein muisteloissa kämppäelämä kangastaa.
Talvi-iltojen tarinoista nuoremmille mieleen jää.
Tunnelma ankea, lohduton nyt kämpän tienoon on.
Elotonna ikkunat tuijottaa, lumi peittää pihamaan.